sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Naapuriapu nosti minut jaloillenilleni

Jo yli viisi viikkoa on kulunut siitä, kun matkustin Leville Mökille ja aloitin lajitella: nämä tulevat mukaan Helsinkiin, nämä kierrätykseen ja nuo roskiin. Sain aivoverenvuodon ja ambulanssikyydin Rovaniemelle (170 km). Tilanteeni ei ollut niin vakava, että olisi pitänyt ajaa häly-päällä siniset valot vilkkuen: Paljon on sellaisiakin sairauskohtauksia, joiden hoitamiseksi ja potilaan pelastamiseksi matka Lapin keskussairaalaan on liian pitkä eikä hoitoon ehditä ajoissa.

Rovanimeltä minut siirrettiin Helsinkiin. Matka (830km) kesti yli yön ja sekin kuljettiin ambulanssilla. Alkumatkasta, jossain Rieskapaikan jälkeen ennen Kemiä kysyin voinnistani huolehtivalta ensihoitajalta: - Millainen kokemus on ajaa ambulanssia hälytyksessä, valot vilkkuen ja Sireenin soidessa?

- Se on vaarallista! Edellä ajavat autot käyttäytyvät kuin porot, ennalta arvaamattomasti, päättömästi!

Helsingissä minut majoitettiin Meilahdessa Tornisairaalaan 3-hengen huoneeseen Pekka, Olavi ja minä. Olin siellä noin viikon. Muistan tapauksen: Pekka istui sänkynsä laidalla kynä kädessä ja  mietti keskittyneesti: - Tapan aikaa! Teen risrtisanatehtäviä.

Keksimme tähän kommentin: - Pidä kiirettä, että aika ei ehdi ennen sinua!

No, Pekka pääsi meistä kolmesta ensimmäisenä kotiin, miuut siirrettiin Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Olavi tuotiin samalle osastolle viereiseen huonneeseen muutama päivä myöhemmin ja jäi vielä Laaksoon, kun minut  kotiutettiin. Rouva on pitänyt minusta hyvää huolta - naapuritkin ovat tukeneet. Jenny, fysioterapeutti, jonka ohjaamilla Method-Putkisto-tunneilla olemme käyneet vuosia, on käynyt meillä kotona ohjaamassa kuntoutustani ja onnistunut kannustamaan: minä punnnerran, venytän ja sauvakävelen - uskomatonta.

Olavi on Laakson sairaalassa. Perjantaina vierailimme Olavin luona: Olavin tila oli onneton. Hän istui sänkynsä laidalla ja surkutteli kotikäynnin seurauksia. Ilmeisesti  oli pyritty selvittämään pärjäisikö Olavi kotioloissa. Olavi oli viety kotiin vaaleassa pusakassa ja tuotu takaisin Laaksoon tummassa pusakassa kaulassa liina "jota en ole koskaan käyttänyt". Olavin matkapuhelin oli jäänyt kotiin vaalean pusakan taskuun.

Päätimme Pekan kanssa, että hommaamme Olavin puhelimen Lauttasaaren kodista Laaksoon. Hoitavasta henkilökunnasta emme saaneet apua: "Onhan meillä täällä osastolla puhelin, jolla voi soittaaa ja johon voi soittaa". Olavin kotitalon huollosta vastaavassa yhtiössä oltiin nyt toimistoaikana yhtä töykeitä kuin edellisellä kerralla päivystyksessäkin. Ei mitään apua. Olavi antoi meille kotinsa avaimet, soitimme taksin ja toimme Olaville vaalean pusakan ja sen taskussa puhelimen.

Tänään sauvakävelin Rouvan knssa Vanhankaupnginlahden jäällä: kaunis talvinen keli.Kotipihalla naapurit trvehtivät ja kyselivät voinnistani. Meidän kotitalossamme ihmiset tuntevat toisensa, lapset vilkuttavat iloisesti. Talossa on 45 kotia ja tunnelma kuin ennen pienessä kylässä.



tiistai 13. helmikuuta 2018

Nollatoleranssi latteuksille

Olen kotona.  Aivotapahtuma Levillä oli noin kuukausi sitten. Toivun tapahtumasta hissun kissun. Kotona on hyvä toipua. Rouva on järjestellyt papereitani, niitäkin, joita olen tallentanut vähän sinne sun tänne, blogieni aineistoksi. Paperit, muistiinpanot paperilapuissa ja lehtileikkeet ovat olleet todella sekaisin. Rouvalle kiitos: löysin nyt kauan kaipaamani Hesarista leikkaamani Ari Kinnarin kirjoituksen: "Nollatoleranssi ja hiiren jätökset".

Viime vuoden lopulla kirjoitettu pakina lähtee siitä, että "tämä vuosi on ollut nollatoleranssin vuosi". Nollatoleranssi "häirinnälle, väkivallalle, vihapuheelle ja rasismille. "Kirjoittamiseni muuten takkuilee vieläkin: kirjoitusvirheitä tulee paljon ja aikaa kuluu niiden korjaamiseen. Tänään aamulla, kun luin lehteä, koin, että ajatuskin takkuaa: Hesarin kulttuurisivut aukesi paksuilla kirjaimilla "Michael Hanneke" ja jatkui hieman pienemmin."ohjasi ensimmäisen elokuvansa viisikymppisenä ja on nyt ylistetty mestari".

Minun ajatukseni notkahti tässä vaiheessa kuvittelemaan,"että tässähän ehtii vielä vaikka mitä, vaikka elokuvaohjaajaksi", kunnes havahduin tosiasiaan, että olen jo yli seitsemänkymppinen.

Nollatoleranssista: Haluan, että nollatoleranssi  ulotettaisiin koskemaan latteuksista kasattuja julkisia puheita. Olen ennakkoluuloinen, enkä alkanut edes kuunnella Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaa, kun hän julisti Etelä-Korean kisat avatuiksi. Varmaan sama sisältö kuin jo aikanaan alakansakoulussa joulujuhlissa johtajaopettajan puhe: rauhaa, rakkautta  ja joulumieltä.

Helsingin Sanomissa julkaistiin nollatoleranssijuttu henäkuussa 1984. Jutussa kerottiin, että  elintarvikkeiden  epäpuhtauksien "sääntelyssä siirrytään nollatoleranssista raja-arvoihin". Elinkeinohallituksen  ylitarkastaja: " Sellaista viljaaa ei olekaan, jossa ei kuitenkaan olisi hiiren karvoja ja ulosteia, eikä sellaista peltoa, jonka yli lokki ei olisi joskus lentänyt." Leipää ei voi leipoa, jos jauhot ovat pelkkää hiirenkakkaa.sen sijaan pitkänkin puheen voi pitää toistamalla pelkkiä latteuksia.

 Asuimme koko perhe Englannissa yli kymmenen vuotta.  Asuimme Winchesterissä yli 700 vuotta vanhan katedraalin naapurissa. Katetdraalin naapurissa oli myös kotipubimme Wyckeham Arms, joka oli monesti valittu Englannin parhaaksi pubiksi. Englantilaista pubi-instituutiota kehutaan paikaksi, jossa piispa ja suntio voivat keskustella tasavertaisina. Sitä minä en ymmärrä, miksi Winchesterin piispan ja suntion pitäisi kävellä katedraalista pubiin voidakseen jutella kuin ihminen toiselle ihmiselle.

Etelä-Korean kisojen avajaisten televisiointi näytti kuvaa, jossa Pohjois-Korean diktaattorin pikkusisko ja USA:n varapresidentti istuivat lähes käsinkosketeltavan lähellä toisistaan. No, eipä tainnut tämä läheisyys edistää maailmanrauhaa eikä uhkaa ydinsaseodasta pätkääkään. Olisivatpa istuneet puhe-etäisyydellä toisistaan paikallisessa pubissa.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Potkulautamihen paluu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Jos Potkulautamiehen vasemman käden somet vieläkin jatkavat harhalyöntejä, niin Rouva lupasi oikolukea tekstin ja korjata lyöntivirheet. Aloitin kirjoittamisen hyvillä mielin vielä kun olin Laakson sairaalassa. Olin kuullut, että minut kotiutetaan iltapäivällä. Saan mukaani lääkärin allekirjoittaman ja leimalla vahvistetun todistuksen siitä, että olen elossa. Tarvitsin tällaisen todistuksen jotta voin lähettää sen  Englantiin eläkkeitä maksavalle viranomaiselle (The Pension Service), jotta saisin Englannissa tienaamani pienen lisän eläkkeeseeni tänäkin vuonna. Hyvä on tietää myös, että en ole alkanut  dementoitua. Tämän minulle totesi  vointiani arvioinut neuropsykologi.














Sain aivoverenvuodon Levillä, mistä minut vietiin Rovaniemelle  Lapin Keskussairaalaan,  sieltä sitten edelleen Helsinkiin Meilahden Tornisairaalaan. Minut kotiutettiin kuntoutuksen kautta Laakson sairaalasta. Kolme viikkoa ja kolme sairaalaa.

Kokemuksesta voin nyt vilpittömästi todeta, että hoito ja huolenpito jokaisessa sairaalassa oli hyvä: hoitohenkilökunta oli luonnollisesti ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä - hienoja ihmisiä. Kiitos ja jaksamista heille!

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme potilasta. Ensimmäisenä aamunani huoneessa herättiin kylmään. Pakkanen oli kiristynyt yöllä ja ilmanvaihtoventtiili puhalsi kylmää suoraan sänkyihin. Potilashuoneissa ei ole huonekohtaista ilmastointia, joten lämpötilan säätö erikseen meidän huoneessamme ei ollut mahdollista. Mieleeni pulpahti muodikas termi "etätyö" ja siitä edelleen "etäjohtaminen", joka sekin on ollut ainakin joissakin  porukoissa muotia pitkään.

Kuvitellaan vaikkapa laajalti omistettu pörssiyhtiö, jonka toimiala olisi tavaratalobusiness. Yhtiökokous valitsee johtoon  henkilöitä, joiden ei ole koskaan tarvinnut käydä kaupassa, ei edes ruokaostoksilla. Sen sijaan pörssikauppa on heille tuttua. Missä pörssikaupassa käydään ostoksilla, no netissä tietysti.

Ei ole vaikea ennustaa, että Tavaratalo muuttuu vähitellen kiinteistösijoitusbusinekseksi.

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme, Olavi, Pekka ja minä. Olavia ei käynyt yli viikon aikana kukaan katsomassa. Pekalla on perhe js ystäviä, minulla on perhe ja ystäviä. Olavi huolehti ja murehti sitä, että kotona asiat jäävät  hoitamatta. Pekka selvitti mikä on Olavin kotitalon huoltofirma. Tähän yritykseen soitettiin, mutta koska oli lauantai, yhtään asiaa ei saatu hoidettua. Firman päivystysnumerosta huoltopäivystäjä kehotti soittamaan uudelleen "toimistoaikana".

Jos asutte kerrostalossa ja joudutte sairaalaan, ettekä muista, jäikö kahvipannu, keittolevy tai uuni päälle, niin  älkää alkako murehtia sitä viikonloppuna, murehtikaa sitä toimistoaikana. Tai pitäkää huoli siitä, että saatte sairauskohtauksen vain arkipäivänä alkuviikolla.

Mihin Talonmies Tuppuraiset ja talonmiehen muijat ovat kadonneet?

Minut siirrettiin Tornisairaalasta Laaksoon kuntoutukseen. Samana päivänä Pekka pääsi kotiin. Laaksossa minut majoitettiin huoneeseen N:o 8. Olavi tuotiin pari päivää myöhemmin Laakson sairaalaan viereiseen huoneeseen. Ja enkös vaan seuraavana päivänä tavannut myös Pekan, joka oli käynyt Olavin asunnolla, tarkistanut, että kaikki on kunnossa ja toi Olaville saapuneen postin mukana myös laskut, jotka hän Olavin kanssa hoiti niin, että ainakaan sähköjä ei Olavin sairastaessa katkaista: ruoat eivät mätäne jääkaappiin ja pakastinkin toimii.

Minä pääsin Laakson sairaalasta viikon kuntoutuksen jälkeen kotiin. Kävin moikkaamassa Olavia, puristin hänen kättään js lupasin käydä tervehtimässä.  Olavin silmäkulmasta vierähti kyynel.

 Rouva, tyttäreni ja vävy-Poika hakivat minut Pösöllä. PikkuPösö kulki hyvin paksussa lumessa. Seuraavana päivänä katselimme uutisista kuinka ay-väki kokoontui mielenosoitukseen Senaatintorille.

SAK oli pyytänyt jäsenliittojaan järjestämään yhden päivän poliittisia lakkoja. Joukkoliikenne ei toiminut. Enemmän kuin mielenosoitusta  Senaatintorilla näytti kuin siellä olisi vietetty SAK:n omille ja jäsenliittojensa henkilöstölle järjestämää TYKY- päivää. SAK:n puheenjohtaja , ay-juntan pomo, piti puheen Senaatintorilla. Tuliko hän tilaisuuteen omalla vai työsuhdeautolla vai ajoiko firman autonkuljettaja hänet sinne? Ei hän ainakaan bussilla eikä ratikalla tullut - kuljettajat olivat lakossa.

Kotona naapuri tipautti postiluukusta viestin: "Jos tarvitsette mitään apua, esim. kaupassa käynnissä, niin pyytäkää koska vain. Laitan oheen numeroni: 040-xxxx xxx. Lämpimin terveisin, xxxxx xxxxx

P.S.  Hyvä blogi ja paljon oli lyöntivirheitä.  Vasemman käden kuntoutusta on syytää jatkaa uusilla blogeilla. Terveisin Rouva.









..


tiistai 23. tammikuuta 2018

Jobo III

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Meilahdessa toimintaterapeutti oli neuvonut harjoittelemaan tavanomaisia päivittäisiä toimintoja.Aloitin kirjoittamisen Meilahden tornisairaalan 7. kerroksen ikkunan ääressä . Työotsikoksi kirjoitan yleensä Jono. Nyt vasemman käden sormet harhailivat n:n tilalle b:n ja työotsikoksi tuli Jobo.JoboIII siksi, että samat sormet poistivat kaksi kertaa kaiken siihen mennessä kirjoittamani.Toimintatrpia on rskasta.

 7. kerroksen ikkunasta ktseli ulos myös toinen huonekaverini Pekka: - Tänä vuonna ei varmaan kevätjäillä hiihdellä. Humallahden rannoilla vesi on peittänyt ohuen jään. Pekka muisti talvia, kun Töölössä pystyi lähtemään hiihtolenkille heti kotikerrostalon ulko-ovelta. "Lätkää pelattiin Mechelininkadulla. Paavo Nurmi, joka menestyi juoksijana ja liikemiehenä oli Töölössä pyörätuolista istuviltaan antanut narisevalla äänellä Pekalle neuvon:"Nuori mies.älä koskaan ala juokseeen! Tällaiseksi siitä tulee."

Toinen huonekaverini Olavi katseli mustelmia kyljessään ja siteerasi  - Vanhuus ei tule yksin.

Olavi on meistä kolmesta vanhin, kohta 90 v. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on asunut muutaman vuoden yksin kotona..Olin Meilahden tornisairaalassa viikon. Sinä aikana Olavia ei käynyt tervehtimässä yksikään sukulainen, kaveri tai naapuri, ei ketään. Olavi on vanha ja yksin.

Minut siirrettiin pari päivää sitten Meilahdesta Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Pekka Pääsi kotiin perheensä luo. Rouva kävi Laaksossa kertomassa hyviä uuitisia: tyttäret ovat tulossa kodeistaan Yangonista ja Paiisista käymään Helsingissä - aiomme neuvotella minulle viikonloppulomaa sairaalasta. Pekkakin kävi ja kertoi Olavilta terveisiä.

Yli 10 vuotta sitten: rakensimme Leville rinteen juurelle ja golfkentän viereen komean mökin. Asuimmekin Kittilässä kuntalaisina muutaman vuoden. Rouva kirjoitti kirjoja. Eleonor, nyt 3 v, syntyi Pariisiin. Nuoremman tyttäremme häitä juhlitiin Bhutanissa, nyt hän ja Sami asuvat ja työskentelevät Myanmarissa.  Yngonista ja Pariisista on pitkä matka Helsinkiin ja matkaa vielä Helsingistä Kittiläänkin. Lisäksi Rouvan käynnit läkärissä ja terveyskeskuksessa ovat lisääntyneet. Viiden viikon välein hänelle tiputetaan päiväsairaalassa lääke suoraan suoneen. Matka  Helsingistä Kittilään on pidentynyt. Päätimme myydä Levin asuntomme.

Pääsimme maaliin. Tammikuun alussa lensin Kittilään lajittelemaan Tavaroitamme: roskiin, kierrätykeen tai  Helsinkiin. Kiitos Annikki ja Ilona avustanne! Lapin Muutto ja Kuljetus Oy pakkasi ja ajoi muuttokuorman Helsinkiin sopimuksen mukaan ja taidolla Suosittelemme.

Muuttokuorma lähti Leviltä torstaina. Perjantaina aamulla vasen käteni tärsi eikä vasen jalkani tukenut seisomistani..Juhani ja Minna olivat Levillä tutustumassa mökkiinsä. Juhani soitti hätänumeroon. Kiitos!Sain ambulanssilla kyydin Rovaniemelle Lapin keskussairalaan . jossa todettiin: aivoverenvuoto.Rovaniemeltä Jenni ja Minna ajoivat minut Ambulanssailla lähemmäksi kotia Meilahteen Hyin ajoivat, vuorotellen.

Rovaniemellä AVH-yksikössä kehostani lähti monta piuhaa huoneen seinällä oleviin monitoreihin. Ruudulla näkyvät käyrät ja numerot välittivät tietoja kehoni terveydentilasta.Yksikää piuha ei välittänyt tietoja elämänarvoistani.Fyysisen terveydentilan romahtaminen nostaa, ainakin kohtauksen saaneeen itsensä ajattelemaan muitakin kuin veriarvoja. Kuulostaa itsestään selvältä toteamus, että rahan ja menestyksen merkitys vähenee - perhe ja ystävät, ihmissuhteet, nousevat elämän arvoja mitattaessa korkealle. Tämän niin kuin monen muunkin itsestään selvyyden ymmärtäminen edellyttää, että sen kokee.Vaikea on ymmärtää sana rakkaus, jos ei ole rakastanut.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukuusi eli yli Loppiaisen



Rouva sanoin, että Potkulautamies saa hakea joulukuusen. Ostin pienen kuusen, joka oli istutettu juurineen kukkapurkkiin. En ehtinyt koristella pikkukuusta kunnolla: lähdimme koko perhe Toivakkaan Taulun kartanoon perinteiseen jouluun. Pikkukuusi jäi kotiin.

Taulun kartanossa nautimme: hyvää jouluruokaa, rekiajelua, joulupukki. Jouluvieraat kävelivät porukalla metsään kuusenhakuun. Löytyikin komea kuusi, joka kannettiin  kartanon ruokasalin nurkkaan ja koristeltiin komiaksi.

Kaunis kuusi. Kun joulun ja vuodenvaihteen juhlakausi on ohi, kuusesta kerätään koristeet odottamaan seuraavaa joulua ja  kuusi heitetään roskiin. Joulu pysyy mielessä kauan: imuri löytää lattialta kuivia kuusenneulasia vielä juhannuksena.

Palasimme Toivakasta kotiin Arabianrantaan. Kotona meitä odotti pikkukuusi, jota emme ehtineet kunnolla koristella. Ei hätää. Sillä aikaa kun me juhlimme joulua Toivakassa pikkukuusi oli alkanut itse koristella itseään.

Pikkukuusi oli kaunistautunut. Se oli kasvattanut uusia vihreitä neulasia. Kirkkaat vihreät neulaset, pienet punaiset tähtöset nauhassa ja pikkuruinen tähti latvassa - kaunein joulukuusi koskaan.

Vuosi vaihtui ja lapset  perheineen palasivat omiin koteihinsa. Me Rouvan kanssa olemme taas kaksin. Joulukuusi kasvaa ja ensi jouluna se on korkeampi. Me laitamme sen latvaan  suuremman tähden.







sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Etkot, juhlat, jatkot ja katkot

Olemme viettäneet ja vieläkin vietämme vuoden lopunajan juhlaputkea; itsenäisyyspäivä, pikkujoulut, Joulu, Uuusi Vuosi. Paljon on ollut juhlaa ja juhlamieltä, niin paljon, että on syntynyt uusi sanakin: etkot. "100-vuotisitsenäisyyspäivän suurimmat etkot".

Niin on ilo korkealla, että jenkan tahtiin voisi laulaa: ensin oli etkot, sitten juhlat ja jatkot ja lopuksi tuli katkot.

Juhlista arkeen. Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa ajaa Rouvan Pösöllä Jorvin päivystykseen. Ajoin, mutta sairaala-alueella ajo autolla päivystykseen laittoi hitaan ja rauhallisen hämäläisen hermot lujille. Ei montaakaan autoa, mutta täysi kaaos.

Olin tutustunut jo edellisellä viikolla useampana päivänä Jorvin sairaala-alueen liikennejärjestelyihin. Päivystyksen lähellä on sisäänajo parkkihalliin. Pari kertaa yritin ajaa sinne. Parkkiautomaatti ilmoitti molemmilla kerroilla, että "liput loppu" eikä puomi auennut. Piti peruutella muualle.

Eilen en yrittänytkään päivystyksen puolelta parkkihalliin. Sairaalan kohdalla, tien toisella puolella oli edellisviikolla ollut väliaikainen parkkipaikka. Nyt se oli liputettu kiinni. Ajoin laajan sairaala-alueen toiselle puolelle, josta mennään Espoon sairaalaan. Otin parkkilipun, puomi aukesi K1:een ja parkkeerasin Pösön halliin, ihan lähelle puomia, josta "liput on loppu".

Väistin puomin ja kävelin päivystykseen ja myöhemmin takaisin halliin. Eipä siinä muuta liikennettä ollutkaan. ehkä siksi, että tie parkkihalliin ja ulos on varattu "huoltoliikenteelle". Päivystystä hallinnoi HUS ja parkkihallia Espoon sairaala.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuullun ymmärtäminen on taitolaji

Potkulautamies sai taas käydä kaupassa. Olin alkuviikolla Helsingin keskustassa. Meille esiteltiin peruskorjattua eduskuntataloa ja puhuttiin samalla myös politiikkaa: Ja, ja, ja, tota, ja....- tällaiset ajatustauot ovat lisääntyneet. Lähdin tilaisuudesta, kun se oli kestänyt sovitut kaksi tuntia. Itsekseni en meinannut löytää ulos eduskunnan kahvilastakaan, vaikka olen istuskellut siellä työkseni, toimittajana - ja, ja se oli kohta 50 vuotta sitten.

Rouva oli sanonut: - Potkulautamies on valmiiksi kaupungilla ja saa hakea Stokkalta valmisaterian. No, Stokkan meals-tiskillä tutkin ensin salaatteja. Minä tykkään salaateista, joissa on rapua, Rouva ei niinkään. Kiinnitin huomioni "tuliseen rapusalaattiin". En ollut ennen nähnyt ja päätin ostaa pienen rasiallisen. Ehkä Rouvakin tykkäisi.

Kotona sain yksin maistella tulista "rapusalaattiani", jossa yllätys, yllätys, ei ollut ravun palaakaan. Kaivoin roskiksesta käärepaperin. Rikkirevityssä hintalapussa luki: "Tulinen papusalaatti".

Vatsa on meille kaikille rakas ja lähellä. Sen toiminta vaikuttaa mielialaan - suolistobakteerit on osa aivojen toimintaa. No, ei se kyllä näistä suolistobakteereista johdu, että kun viimeksi Levillä käydessäni ja kun odottelin Myllyn Äijässä lounastani luin Lapin Kansasta otsikon: - Lintilä laihtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Ajattelin, että onpa poliittinen päätöksenteko raskasta työtä. Luin uudestaan: - Lintilä ilahtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Kesällä ajelimme Rouvan kanssa Pösöllä Leviltä takaisin Helsinkiin. Pösössä on hyvä radio ja kuuluu hyvin, mutta joskus kuuluvuus heikkenee. Radiossa soitettiin musiikkia ja minä kuulin: - Olet ilmavaiva ilman suuntaa. Enkä edes ollut vielä syönyt "tulista rapusalaattia".

Kertosäkeessä kuulin uudestaan: - Olet ilmalaiva ilman suuntaa.

.
P.S. Kuulkaa nyt oikein: Hyvää Itsenäisyyspäivää!