keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Hei, mitä tehtäs, että mainittas!

Pääsiäisenä laitoimme Rouvan kanssa oikein pääsiäisruokaa: karitsan viulun. Kutsuimme ystäväpariskunnan pääsiäislounaalle. Nautimme hyvän aterian. Juttelimme tuntikausia. Meillä on paljon yhteisiä kokemuksia jakaa, Rooma, Budapest, Pariisi, ja nyt polvi- ja lonkkaviat.

Maanantaina 2. pääsiäispäivänä satoi koko päivän lunta. Nyt, kun tätä kirjoitan  on keskiviikko eikä kello vielä edes 10 aamulla. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta suoraan lasitetulle parvekkeellemme. Katson mittarista, lämpötila parvekkeella on noussut jo yli 27 lämpöasteeseen vaikka ulkolämpötila on vielä pakkasen puolella. Parvekkeelle voisi istua juomaan kupin kahvia, lukemaan päivän Hesaria. Voisi rentoutua ja nauttia elämästä. Ei voi: parveketta lämmittää kasvihuoneilmiö.

Viime viikolla luin Hesarista jutun, joka kertoi, en muista kenestä, mutta henkilöstä, jonka merkittävin saavutus ainakin lehden jutusta päätellen oli se, että hän tapasi Jimi Hendrixin.

Muistan vieläkin viime kesältä televisiossa katsottavaksi jaetun tilanteen, jossa isä ja äiti Markkanen jännittävät mitenkä ja mihin Pohjois-Amerikan joukkueeseen Lauri vaalitaan pelaamaan koripalloa. Muistan tämän siksi, että samaan aikaan Ranskassa tuhansien lasten vanhemmat jännittivät, oppiiko heidän lapsensa käymään potalla. Tämä jännitys johtui siitä, että Ranskassa lapset aloittavat koulun jo 3-vuotiaina, loppuvuodesta syntyneet jo 2-vuotiaina. Paitsi ikä kouluun pääsyn edellytys on, että osaa itsenäisesti donkata pottaan.

Vanhemmat tukevat ja kannustavat lapsiaan. Kukin voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Formulakausi on taas alkanut ja moottoriurheilu kiinnostaa. Kimi Räikkönen on "kiitollinen uransa käänteistä"(Iltalehti 3.4.). Räikkönen oli ajatellut että hän ajaisi kartingia vuosikausia. "Suurempiin luokkiin hänen budjettinsa ei riittänyt". "Onneksi ystävät ja perhe auttoivat."

Televisiossa kerrotiin muutama päivä sitten nuorukaisesta, joka nyt on samassa tilanteessa kun Räikkönen oli vuosia sitten. Uutinen oli, että Antti Aarnio-Wihuri on päättänyt tukea nuorukaista..

Viime viikolla uutisoitiin, että Kimi Räikkösen autotallista löytyy nykyään Rolls-Roycen lippulaiva Wraith Black Badge. Suomessa auton hinta olisi yli 600 000 euroa. "Menopelistä löytyy hurjat 623 hevosvoimaa, ja se kiihtyy nollasta sataan 4,5 sekunnissa. 6,6-litraisella tuplaturbo-V12- koneella varustetun auton huippunopeus on 250 kilometriä tunnissa." Kateelliset voivat lohduttautua sillä, että mikäli romutuspalkkiot säilyvät noin nykyisellään, niin palkkion suuruuta ei määritä auton hankintahinta. Rolls-Royce tai pikku Pösö - lopulta lähes samanarvoisia romutettavia.

Minä muuten ostin viime viikolla potkulautaan suuremman korin, joka helpottaa huomattavasti kauppareissujani. Ostosten pakkaaminen kotiin kuljetettavaksi on nyt helpompaa

.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

En vaihda sähköpotkulautaan

Luin Hesarista totsikon: "Hallitus: 400 euron tuki sähköpyörän hankintaan" Lakimuutos, johon sähköpyörätuki (16,3 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana) sisältyy on osa kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman toimenpiteitä, jotka on tarkoitus julkistaa nyt perjantaina.

Hesarin jutusta saa käsityksen, että ajatus sähköpyörätuesta on haettu Ruotsista, missä on päätetty kannustaa sähköpyörän hankintaa maksamalla 25% ostohinnasta. Tuki on ollut keskimäärin 500 euroa/pyörä.

No, tottahan mallia voi hakea Ruotsista. Suosittelen liikenneministeriön viranhaltijoille, että Tukholman sijasta piipahtaisivat virka-matkalla keväisessä Pariisissa. Siellä jo narsissit kukkivat ja puistossa puut alkavat vihertää. Olisi viranhaltijoiden mukava istahtaa paistattelemaan päivää bulevardin laidalle pariisilaisen kahvilan terassille ihailemaan kuinka lapset, isät ja äidit sekä mummit ja vaarit liikkuvat potkulaudoilla iloisesti yhdessä leveällä jalkakäytävällä. Saattaisivat nähdä potkulautailevan virkamiehenkin siirtymässä tyylikäs puku päällään ja solmio kaulassa kokouksesta toiseen kokoukseen. Toimisi Helsingissäkin.

Saattaisi syntyä Suomen malli, ajatus, että suojellaan ympäristöä ja tueteaan potkulautailua. Ei ollenkaan huono ajatus. 400 euron perhe-tuki potkulautojen hankintaan olisi erinomainen ja edullinen tapa edistää lasten liikuntaharrastusta. Potkulautailu voisi olla perheelle yhteinen harrastus - yhdessäoloa ja laatuaikaa. Potkulauta on vanhukselle paljon turvallisempi tapa liikkua kuin polkupyörä "eikä voi olla paha, kun lapsetkin tykkää".

Potkulautailu on sosiaalinen tapa liikkua. Vastaankävelijän on helppo avata keskustelu kysymällä, "mistä noita saa?". Sähköpolkupyörä vain suhahtaa ohi, on kiire ja mahdoton tervehtiä tuntemattomia: moro, moro, moro, moro...

Potkulutailu on myös terveellistä liikuntaa, sekä mielelle, että keholle. "Potkulautailu vahvistaa lihaksia, erityisesti alaselän, pakaran ja reiden takaosan lihaksia. Kuntoilukäytössä potkulauta on 25-30% polkupyörällä ajoa tehokkaampaa."

Sitä paitsi potkulauta on virallisesti jalankulkijan apuväline. Potkulaudalla liikutaan jalkakäytävällä eikä ole tarvetta investoida potkulautateihin.

Minulle potkulautailu on hyötyliikuntaa: kuljen kauppamatkat potkulaudalla. Rouva aina keksii jotain haettavaa. Tänään Rouva lähti autolla terveyskeskukseen ja huikkasi lähtiessään, että Potkulautamies saa hakea marketista puuroryynejä. Kuten oheisesta eilen otetusta kuvasta näkyy ostoskori potkulaudassani on pieni (vetää kuitenkin 12 juomatölkkiä). Olenkin päättänyt ostaa isomman korin, joita niitäkin kotimainen Esla myy lisävarusteena. Sähköpolkupyörät ovat tuontitavaraa.

P.S. Tämän kirjoitettuani luin aamun Hesarin. Mielipidesivulla Tekniikan tohtori  Ilkka Korhonen kirjoittaa, että sähköpyörän akku kuormittaa ympäristöä. "Taloyhtiöt joutuvat lisäämään sähkön syöttöpisteitä pyöräkellareihin." "Sähköpyörän akku kuormittaa ympäristöä Akkuihin tarvittavan litiumin saatavuus heikentyy koko ajan, eikä akkujen kierrätykseen ole toistaiseksi olemassa hyvää tekniikkaa".

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Potkulautakausi alkoi räntäsateessa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Viikin Prismasta kotimme uuteen jätteiden lajittelujärjestelmään pari koukkua rievuille ja pyyhkeille  - ja samalla "saat tuoda pullon hyvää punaviiniä".

En ole tänä vuonna vielä kertaakaan potkulautaillut. En ole uskaltanut - aivotapahtuma on vaikuttanut tasapainooni. Kipu vasemmassa lonkassa on vaikeuttanut liikkumista. Melkein naapurissa meillä on polkupyöräkorjaamo ja ajattelin, että vien potkulaudan keväthuoltoon ja jatkan siitä linja-autolla 506 Viikin Prismaan. Polkupyöräkorjaamon ovi oli suljettu riippulukolla. Minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko talutan potkulautani takaisin kotitalon pyörävarastoon tai potkulautailen Prismaan.

En peruuttanut kotipihalle, potkulautailin Prismaan. Tein ostokseni - löysin hyvät koukut, mihin ripustaa rätit ja pyyhkeet. Edestakainen matka meiltä kotoa Viikin prismaan on lähes 6 kilometriä. Paluumatkan puolessa välissä potkulaudasta tyhjeni eturengas - talutin potkulaudan ostosten kanssa kotiin. Kotona nautin juustoleivän kanssa pienen lasillisen hyvää punaviiniä.

Hyvä asia tässä jutussa on, että kuluvan vuoden potkulutakausi on avattu ja että liikunta teki lonkalle ja mielialalle hyvää.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Bussilastilinen yksilöitä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta vasikan entrecote-pihvit. Lähdin matkaan puoliltapäivin.  Jalkakäytävällä meillekin postia kuljettava postinjakaja oli juuri pysäyttänyt polkupyörän ja jalkautui. Minä olen postinjakajalle puujalkavitseistäni tuttu: "Tuothan meille hyvää postia." Nyt kerroin, että odotan ilmoitusta kirjatusta kirjeestä ja kysyin onkohan se jo tulossa Postinjakaja kertoi ystävällisesti, että ei taida vielä olla jakelussa. Tarkisti kuitenkin: ei ollut, oli vain yksi lasku.

Kävelin suoraan pysäkille odottamaan linja-autoa no 71, joka veisi minut Rautatientorille. Bussissa istuin vastapäätä toista ihmistä selkä menosuuntaan.

Bussi pysähtyi hetkeksi liikennevaloihin Hakaniemenhallin kohdalle. Toisella puolella Hämeentietä oli Areena-teatteri ja mainos esitettävästä näytelmästä: monta tv:stä ja teatterista tuttua kasvoa. Olin kertonut minua vastapäätä istuvalle ihmiselle, että näin Bussin takaosan ensimmäisellä rivillä kasvot minuun päin istuvan nuoren miehen kuin näyttämöllä: mies pureskeli ahkerasti purukumia ja naureskeli itsekseen. Keskustelukaverini kertoi, että itse oli jo kotona päättänyt, että "olen hyvällä mielellä koko päivän" ja että mies bussin takaosassa "kuuntelee radioo".

Jos Bussimatka Arabianrannasta Rautatientorille oli täynnä elämyksiä, niin Makkaratalon kulmalla minä vasta oikein huokaisin. Näky oli kuin suuren draaman mainos: aurinko paistoi täysin pilvettömällä taivaalla etelässä rakennusten nurkan takaa, piilosta ja ovelasti niin, että ei osunut katsojan silmiin, mutta niin, että ihmiset Keskuskadulla näyttivät tummilta hahmoilta, joista erotti vain ääriviivat. En laskenut, mutta ainakin yksi bussilastillinen yksilöitä siinä oli.




perjantai 9. maaliskuuta 2018

Virtuaalitodellisuudessa eilen, huomenna ja juuri nyt

Olemme Rouvan kanssa Tallinnassa, Viimsin kylpylässä. Rouva lähti kasvohoitoon ja minä sain jäädä huoneeseen lepäämään. Päätin aloittaa uuden blogin. Aamiaisella oli ollut lähes tungos, ruokasali täynnä vanhuksia ja nuoria perheitä. Vastapäisestä pöydästä minua katseli isänsä olan yli pieni vauva ja hymyili. Mikähän siinä on, että pienet vauvat hymyilevät aidosti viereisiin pöytiin. Olisiko selitys siinä, että vauvat eivät katsele tv-uutisia ja vaikka katselisivat eivät ymmärtäisi näkemäänsä.

 Iltauutisissa oli ollut kolme merkittävää aihetta: Paavo Väyrynen on tehnyt perustamansa puolueen johdon toimista tutkintapyynnön poliisille, isä Mitro hakee oikeudessa korvauksia erottamisestaan ja Hollywoodissa jaettiin Oscarit. Jos ymmärtäisi, vauva parkuisi.

30 vuoden kuluttua Paavo on 100-vuotias, 120. Oscar-gaala on juuri järjestetty ja vauva on yli kolmekymppinen mies, joka on katsellut uutiset, ja parkuu.

Palasimme laivalla Tallinnasta Helsinkiin ja satamasta taksilla kotiin Arabianrantaan. Työpöydälläni oli edelleen auki Hesarin sivu, jossa kerrottiin, että pian saattaa tulla ikkunattomia  autoja ja lentokoneita. Ikkunoiden tilalle tulee virtuaalinäyttöjä. Sateellakin näyttää, että aurinko paistaa. Joissakin risteilyaluksissa ikkunattomia hyttejä on jo varustettu virtuaaliparvekkeilla. Virtuaali-ikkunalla saa kotiinsa juuri sen maiseman mistä tykkää: Jakomäessä kerrostalon 1. kerroksesta voisi virtuaali-ikkunasta nähdä saman kuin New Yorkin Trump-towerin ylimmän kerroksen ikkunoista.

Virtuaalimaailma ei ole uusi keksintö. Tekniikka, millä sitä luodaan kehittyy. Takaisin kotona Arabianrannassa menin suraavana päivänä läheiseen R-kioskiin ja ostin lisää aikaa kaupungin matkakorttiini. Olisin samalla ostanut päivän iltapäivälehdet. Ilta-Sanomat oli myyty loppuun. kysyin kauppiaalta ja sain vastauksen, että "ehkä siinä oli myyvä juttu, joka kiinnosti ihmisiä". Kun lähdin kitskalta kotiin näin Ilta-Sanomien lööpin, joka oli suunnilleen, että "Näin Väyrysen raha-asiat menivät solmuun".

P.S. Tämä Oscar jaettiin Hollywoodissa noin 30 vuotta sitten seremonia oli vaatimaton ja tunnelma lämmin - ei ylittänyt uutiskynnystä.



lauantai 3. maaliskuuta 2018

Näkyykö mitään?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hoitaa uusiksi keittiön roskaämpärit - järjestelmän, jossa yhteen ämpäriin kerätään biojätteet, toiseen sekajätteet, yhteen muovijätteet, ja taas eri ämpäriin pahvijätteet. Ja näin sanottuaan Rouva lähti Meilahden päiväsairaalaan tippaan. Minä jäin kotiin katsomaan ikunasta ulos. Päivä näytti kauniilta, aurinkoista, mutta kokemuksesta ja säätiedotuksesta tiesin, että ulkona on ihan sietämätön sää: kylmää, jonka purevuutta tuuli lisää.


Lonkkani on viime viikot ollut kipeä ja kävely hankalaa. Olen ollut röntgenissä ja magneettikuvassa ja juuri nyt omalääkäri soitti ja kertoi tekevänsä lähetteen ortopediaan. Taitaa olla tulossa lonkkaleikkaus. Jos jotain keinotekoista pitää  olla niin mieluummin lonkassa kuin aivoissa.Tekonivel lonkassa auttaa kävelemään.

Keittiön roskaämpäreiden hallinnoimisen uusiminen (Rote), uuden järjestelmän tilaaminen ei ollutkaan etänä, uudella tekniikalla hoidettava asia. Yritin, mutta en osannut:uusi kännykkä, uusi tietokone, aivotapahtuma. Jalkauduin kentälle. Selvitin, missä on Petra-keittiöiden lähin toimipiste, soitin älykännykällä taksin ja sain roskajutun  hoidettua. Reissulla tapasin ihmisiä: mukavan taksikuskin ja Petra-keittiössä mukavan ja osavan Jaanan.

Hesarin tiedesivuilta luin otsikon: "ikkunat pois ajonauvosta, näytöt tilalle". Tulossa on ikkunattomia henkilöautoja ja lentokoneita. "Virtuaaliseen ikkunaan saa monenlaista sisältöä maisemista elokuviin." Etulasi autossa jää nykyiselleen, jotta edes kuski näkisi, mihin ollaan menossa. Vaikka toisaalta, kun siirrytään robottiautokantaan, niin kenenkään ei tarvitse nähdä mihin ovat menossa.

Isojen loistoautojen takaikkunat on aina  tummennettu, jotta ulkopuolelta ei näkisi, kuka tai ketkä takapenkillä istuvat. Sitä en tiedä, ovatko takapenkillä istujat nähneet ulos, kaikesta päätellen eivät.

Tänään tulin bussilla marketista kotiin. Olin saanut hakea kananmunia ja astianpesuainetta. Yleisesti ottaen enemmän kuin astianpesuaineella käyttöä olisi ikkunanpesuaineella.

Bussissa istuin penkkiin niin, että vastapäätä istu vanhahko naisihminen, joka näpelöi älypuhelinta. Naisen vieressä seinää vasten nojasi kainalosauva. Kun nainen oli lopettanut touhuamisen älykännykkänsä kanssa, kysyin - Onko sinulla jalka kipeä?

-On, olin lonkkaleikkauksessa, nainen vastasi, johon minä jatkoin, että minäkin saatan joutua lonkkaleikkaukseen. Me jatkoimme jutustelua lonkkaleikkauksesta ja siitä toipumisesta. Sain hyvää vertaistukea eikä mahdollinen leikkaus pelota enää.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

"Minä kävelen avaruudessa"

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Kauppakeskuksesta Siiri-kirjan, ei kuitenkaan Siiri ja kamala possu-kirjaa, sillä Eleonoralla (3v) on se. Pariisin kouluissa oli alkanut loma ja Eleonor tuli äitinsä kanssa viikoksi Helsinkiin. Rouvan kanssa jännitimme etukäteen: säilyykö satanut lumi maassa vai ehtiikö se muuttua normaaliksi rapakeliksi, loskaksi. Melkein olisin lyönyt vetoa, että loskaksi muuttuu.

 Onneksi tuli korkeapaine ja pakkaset. Annalan puistossa on hyvä laskea pulkalla. Toin Eleonoralle myös pitkävartiset kintaat. Pulkka meillä jo oli.

Muuten aikamme on kulunut televisiota katsellessa: Pyeongchangja talviolympialaiset. Koska olin jo valmiiksi television äärellä, katsoin myös tiedeohjelman, joka kertoi Venuksesta. Olosuhteet planeetalla ovat täysin sietämättömät. Venuksen pinnalla on lämmintä noin 460 astetta. Venuksen säätilaan on syypää  "kasvihuoneilmiö".

Iivo voitti talviolympialaisissa 50 kilometrin hiihdon. Minä niin kuin monet muutkin aloin pohtia : montako kertaa olympialaisissa vielä hiihdetään 50 kilometriä kilpaa, kauanko lunta riittää. Tämä on hyvä vedonlyöntikohde ja sopii Veikkauksen uutuden virtuaalivedon konseptiin.Tai ehkä ei sittenkään. Ei kukaan jaksa jännittää tapahtumaa, jonka lopputulos ehkä tiedetään vasta  kymmenien vuosien kuluttua.

Minä kiinnostuin kasvihuoneilmiöstä. Olen nyt päiväkausia etsinyt netistä tietoa ilmiöstä. "Kasvihuoneen sisällä valo lämmittää kappaleita, joihin se osuu ja valon tuoma energia poistuu kappaleista lämpösäteilynä. Lämpösäteily ei pysty läpäisemään lasia, vaan se heijastuu takaisin ja lämpö nousee."

Yhdysvaltain avaruushallinnon tietokoneella tekemän mallinnuksen mukaan Venuksella oli muinoin matala meri ja sellaiset pintalämpötilat, että planeetalla olisi hyvinkin voinut elää. No, jos siellä oli mitään tai ketään, niin elollisen elämän pidentämiseksi niidn olisi pitänyt sulkeutua kupliin, jotka erottaa ne ja suojaa niitä täysin ympäröivältä todellisuudelta.

Ilmaston lämpeneminen maapallolla johtuu ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden  käytöstä ja maataloudesta: ilmkehän hiilidioksidipitoisuus on noussut ja nousee edelleen..

Putin totesi Arctisen forumin yhteydessä Arkangelissa, että "ihminen ei ole vastuussa ilmastonmuutoksesta". "jäät ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisten toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta."

Malaysia Airlinesin lento 17 putosi Ukrainassa.  Tämä ei johtunut ihmisen toiminnasta, putoamisen aiheutti maan vetovoima.

Kävelimme Rouvan kanssa muutama päivä sitten Arabianrannassa merenjäällä, oli aurinkoinen talvipäivä ja jäällä paljon ihmisiä. Vastaamme käveli pikkupoika äitinsä kanssa. Kiinnitin huomiota pojan taluttamaan laitteeseen, joka oli kuin potkulauta, mutta jossa pyörien tilalla oli pienet sukset. "Sinnulla on hieno menopeli", tokaisin.

Poika vastasi ylpeänä: - Minä kävelen avaruudessa.

Niinpä, niinhän me kaikki, totesin.