No. Rouva, tota, sanoi tänään, että Potkulautamies saa viedä lehtiroskat kierrätykseen ja samalla kipaista Siwasta päivän roskalehdet. Sanat - kummallinen ilmiö.
Matkustin vuonna 1969 Donnerin Fipen kanssa Länsi-Afrikkaan. Fippe jatkoi Dakarista Maliin keräämään kansanmusiikkia. Minä matkailin Länsi-Afrikan rannikon aina Nigeriaan asti. Kaikkiaan tein Länsi-Afrikkaan neljä reissua ja aikaa niihin kului yhteensä kaksi vuotta.
1970-luvun alussa odottelin Gambiassa, että pääsisin vierailulle Guinea Bissauhun, Senegalista seuraava maa rannikolla etelään. Guinea Bissaussa oli sota: PAIGC (Partido Africano de Indepencia de Guine e Capo Verde) taisteli portugalilaisia siirtomaaisäntiä vastaan.
Gambian pääkaupungissa Bathurstissa (nyt Banjul), oli pieni majatalo, jossa asuin. Majatalon isäntä, joka oli ansainnut omaisuutensa Lontoossa kirjanpitäjänä, koputteli oveeni ja kertoi: Täällä on mustien muslimien opettaja ja hengellinen johtaja (marabout), joka haluaisi tulla kertomaan sinulle sinun tulevaisuudestasi."Hän on hyvin tärkeä marabout, joka käy säännöllisesti neuvomassa Senegalin presidentti Senghoriakin."
Ei voinut olla ihan turha marabout, sillä kulttuurivaikuttaja, runoilija ja Senegalin presidentti oli ensimmäinen afrikkalainen Ranskan akatemian jäsen. Minäkin olin jo ehtinyt haastatella Leopol Sedar Senghoria.
Huoneeseeni tuli marabout ja majatalon isäntä. Marabout istui sohvalle minua vastapäätä ja majatalon isäntä pöydän päähän. Tässä me olimme: marabout, joka puhui vain paikallista kieltä, mandinkaa, majatalon isäntä, joka puhui mandinkaa ja englantia ja minä, joka puhuin suomea ja englantia. Kysyin englanniksi, miten tämä homma toimii. Majatalon isäntä käänsi sen maraboutille, joka vastasi paikallisella kielellä: "Puhu pienelle kolikolle ja kysy siltä." En tiedä miksi, mutta kysyin: Millä kielellä? - Kysy millä kielellä haluat, marabout vastasi.
Ajattelin vähän jekkuilla maraboutin kanssa ja olla nokkela. Kaivoin pienen kolikon, puhuin sille suomeksi kysymyksen: pääsenkö minä sinne minne olen pääsyä odottamassa? Annoin kolikon maraboutille, joka piirsi tekstiä paperille ja vastasi mandinkaksi. Majatalon isäntä käänsi vastauksen englanniksi: "Näen maan, jossa on konflikti valkoisen ja mustan miehen välillä. Pääset sinne. Et ole osa konfliktia ja pääset terveenä takaisin."
Ajattelin, että taisi ukko arvata kysymykseni. Jatkoin suomeksi: Koska minä sinne pääsen? Majatalon isäntä käänsi maraboutin lyhyen vastauksen: "Pitää odottaa kirjettä."Minä kysyin ainakin 20 kysymystä suomeksi, marabout vastasi mandinkaksi ja majaton isäntä tulkkasi englanniksi. En minä sitä ihmettele, että marabout tiesi, mutta että hän aina osasi vastata kysymyksiini. Tuli pienillä kolikoilla tulevaisuusselonteko, joka vielä piti paikkansakin. Suomen valtion maksoi huonommasta tuotteesta Kataisen aikaan 700 000 euroa.
En ihan heti päässyt Guinea Bissauhun. Odottelin aikani ja palasin Suomeen. Kului muutama viikko ja sain PAIGC:ltä kirjeen, jolla minua pyydettiin ilmoittautumaan heidän Dakarin toimistossaan, josta matka jatkuisi Guinea Bissauhun. Näin tein. Kirjoitin sotareissustani jutun Suomen Kuvalehteenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti