Tämä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogi. Kiitos että luet. En ole Mustanaamio enkä Teräsmies, olen Potkulautamies. Miksi kirjoitan ? Kirjoitan koska vaimo käski.
Olen tänä kesänä, huhtikuusta tähän päivään potkulautaillut Helsingissä yli 2 000 kilometriä. Näin suuri määrä kilometrejä tulee helposti: meiltä on keskustan ruokakauppoihin yhteen suuntaan noin seitsemän kilometriä, edestakaisin reitistä riippuen 14-16 km. Minä olen meidän perheessä se, joka käy kaupassa. Anoppikin totesi jo vuosia sitten: Potkulautamies saa viedä roskat ulos.
Näistä kilometreistä: otappa laskin kun päässäs et kuitenkaan pysty ja paina 7 (kuukaudet) kertaa 4 (noin viikot kuukaudessa) kertaa 5 (keskimäärin viikossa käyty kaupoissa) kertaa 14 (keskimäärin kauppamatkan pituus) = aika monta kilometriä.
Potkulautailussa ei kuitenkaan ole tärkeintä se, että kauppa-asiat tulee hoidettua. Tärkeintä on se, että kun hoitaa kauppa-asioita tulee myös potkulautailtua. Potkulautailu on hyötyliikuntaa ja hauskaa siinä on se, että näkee. On kiva tarkkailla muita liikkujia. Siinä näkee monenlaisia asioita, joita autonratin takaa eikä kilpapyöräilijän kypärän alta ehdi näkemään.
Näkee muuten sellaista minkä tietää mutta ei haluaisi nähdä. Näkee, että kovassa liikkeessä ja menossa olevat ihmiset eivät taida kovin tykätä toisistaan: polkupyöräilijät eivät tykkää jalankulkijoista, jalankulkijat polkupyöräilijöistä, autoilijat muista autoilijoista saatikaan jalankulkijoista eikä ainakaan polkupyöräilijöistä.
Mutta: Potkulautamiehellä on aikaa katsella. Perustelut. Jos liikut joukon mukana samaan tahtiin, näet edellä menevän selän ja kuulet takanasi kävelevän askeleet. Jos olet pyrkimässä muiden edelle, poljet kypärä päässä, joudut tarkkailemaan, ettet kaatuisi tiessä oleviin kiviin ja koloihin. Miten jono rinnallasi kulkee, sitä sinä et vauhdissa huomaakkaan. Potkulauta on erilainen. Sillä liikut riittävän hitaasti, et jonossa ja sinulla on aikaa tarkkailla. Ihan sama meneekö jono ohi. Varo kuitenkin näitä kypäräpäisiä, ne on törmäyskurssilla.
Näin ensimmäisen blogin lopuksi voi toivoa: vetäkää tämä vessasta alas, niin leviää laajemmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti