lauantai 11. tammikuuta 2014

Laihdutusvinkki: osta mautonta ruokaa

Rouva ja minä palasimme joulumatkalta. Meidät ajoi kentältä taksilla kotiin lähes 60-vuotias mies, joka muutama vuosi sitten oli pitkän työuransa päätteeksi it-alan ammattilaisena saanut potkut. Samaan aikaan Elisasta oli oli häädetty monta muutakin ikääntynyttä työntekijää. Kuljettajamme oli hakenut turhaan oman alansa töitä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että saattoi vieläkin hyödyntää osaamistaan, olla avuksi toisille taksikuskeille: takseissakin tarvitaan tietotekniikkaa.

Eikä tästä ole kauaakaan aikaa, joskus viime vuonna, kun uutisoitiin, että ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät työllistyvät vaikeammin kuin nuoret. Tässähän ei ole mitään kummallista. Eihän nykyään ole enää työnantajiakaan, ei ainakaan suurissa pörssiyhtiöissä. Niissähän johtoporraskin ylimmälle askelmalle asti on palkollisia ja jää nuorena eläkkeelle - eikä nuorena eläköityvä ota töihin ikäisiään.

Ihmisiähän voi jakaa eri tyyppeihin monella eri tavalla. Yritysjohtajiakin on ainakin kahdenlaisia: niitä jotka luovat uutta ja niitä jotka jaksavat pyörittää päivittäisiä rutiineja. Molemmille on käyttöä.

Takaisin tähän päivään. On tipaton tammikuu. Rouva on lopettanut tupakanpolton ja tarkkailee painonsa kehitystä. Tänään Potkulautamies sai lähteä kauppaan hakemaan mautonta ruokaa. Sellaista kuulemma syö vähemmän eikä liho niin helposti.

Tyttärelläkin on kohta syntymäpäivä. Lahja on, mutta pakkaus puuttuu. Ulkomaille lähetettävän lahjan koko on sellainen, että Itellan paikallisesta puodista ei löydy sopivaa pakkausta. Viikin Prisman yhteydessä on toimintansa lopettavan Tiimarin myymälä. Katselin siellä tyhjiä pahvilaatikoita, mutta ei niissäkään ollut sopivaa.

Kerroin myyjättärelle, että lahjan koko on 40x45x4 senttiä ja yhden hyllyn alla on ihan sopivan kokoinen paketti, mutta se on avaamaton. Varmuuden vuoksi myyjätär vielä mittasi paketin koon - se oli ihan oikean kokoinen. "Avaan tämän ja laitan tavarat hyllyyn." Kyllä oli hyvä palvelu. Ei Tiimari ainakaan siihen kaadu, etteikö henkilökunta osaisi hommiansa.

Kun ihminen vanhenee, niin hammasrivi harvenee. Siitähän on se hyöty, että syö terveellisemmin: joutuu pureskelemaan kauemmin. Samalla kun hain rouvalle mautonta ruokaa poikkesin apteekkiin hakemaan hammasväliharjoja. Olin tätä ennen etsinyt käytetyille pattereille kierrätyspaikkaa - turhaan. Kysyin apteekin kassalta josko hän tietäisi mihin käytetyt patterit voisi viedä. "Laita ne tähän pieneen pussiin, niin vien ne takahuoneeseen ja kierrätykseen." Kyllä oli hyvä palvelu.

Illalla menin rouvan kanssa Helsingin musiikkitalolle konserttiin. Parkkeerasin auton halliin. Nuori mies tuli kohteliaasti kysymään: Saammeko pestä autonne konsertin aikana. Vanha autoni oli sika likainen. Suostuin ilomielin eikä pesijöille tarvinnut edes jättää auton avaimia.

Konsertin jälkeen auto oli paikallaan pestynä. Lasku oli laitettu tuulilasiin. Kyllä oli hyvä palvelu.

Musiikissakin on niin, että yksi säveltää, toinen johtaa ja orkesteri soittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti