Palasin takaisin, pukeuduin asiallisesti ja lähdin sitten vasta matkalle. Käteeni löysin talvivaatteista hiihtohanskat ja päähäni villaisen, valkoisen pipon, jossa on iso musta tupsu ja jossa lukee Ping. Pipon olin ostanut Winchesterin kuninkaallisen golfkentän (The Royal Winchester Golf Club) proshopista.
Pelasin Winchesterissä golfia yli 10 vuotta. Pelasimme leikkisiä reikäpelejä äijäporukassa myös tammikuussa, pipot päässä. Aamulla väylät saattoivat pilvettöminä aamuina olla valkoisena kuurassa. Parin väylän jälkeen aurinko sulatti väyliä vihreiksi. Jonkin aikaa kenttä oli usvainen ja usvan seassa liikkui harmaita hahmoja. Aika erikoinen näky.
Englannissa golfin pelaaminen oli hauskaa. Tärkeintä pelissä oli mukava porukka. Ja kun äijät tunsivat toisensa äijät osasivat myös vinoilla toisilleen. Englantilaista huumoria? Ja terveellistä! Innostukseni golfiin lopahti, kun palasimme Suomeen: "Ei me mitään hauskoja pelejä pelata. Me halutaan tehdä korttia." Monet osaavat paremmin antaa neuvoja pelikaverilleen kuin itse pelata.
Tässä hyvä uutinen: ystävämme, joka on väitellyt leikillä oppimisesta, sanoo, että leikillisyys on Suomessakin tulevaisuuden juttu. Ajatelkaa, Amerikassakin Forbes on laittanut rikkaimpien fiktiohahmojen tulot järjestykseen jo vuodesta 2002 lähien. Vasta tänä keväänä Ilta-Sanomat julkaisi listasta tietoja. Viime heinäkuun listauksen rikkain oli Roope Ankka (47,7 miljardia euroa) ja toiseksi rikkain Hobitti-kirjan lohikäärme Smaug (39,4 miljardia euroa).
Monet ihmiset ovat julkisuudesta tuttuja, BB-tähtiä ja muita. Varmaan joku listaa heidän julkisuusarvoaan, ainakin puolueet. Samanlaista listaa voisi tehdä myös fiktiohahmoista ja valita heistäkin puolueelle ääntenkalastajia: Karvinen vetoaisi kissaihmisiin ja Pluto koiraihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti