Potkulaudalla Arabiasta Hakaniemeen

Puuroryynit oli loppu. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea puuroryynejä. Syyspäivä oli niin miellyttävä, että en pysähtynyt matkallani Arabian kauppakeskukukseen vaan potkin koko matkan Hakaniemeen ja takaisin. Olipa mukava matka. Jäi hyvä mieli. Jo kotipihassa pari ikäihmistä kokeili ja ihastui potkulautaan. Ensi keväänä meillä saattaa olla kasassa K60-potkulautajengi.

Potkulautaillessa on mukava antaa myös ajatuksen kuljeskella. Hermannin rantatiellä, kierrätyskeskuksen kohdalla, mieleeni pulpahti toimittajaurani ensimmäinen merkittävä uutinen: John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Tämä tapahtui vuonna 1963 22. marraskuuta - ei muuta kuin laakarotaatio seis ja etusivu uusiksi.

No, lähes 51 vuotta on kulunut. Olen ollut eduskuntatoimittaja. Minulla on ollut lehtimieskortti USA:ssa, Afrikassa, Lähi-Idässä. Vuonna 1975 perustin yrityksen. Haaveilin ja ajattelin, että joskus tiedon lisäksi voidaan välittää ymmärrystä. Eihän tiedolla ole mitään käyttöä, jos sitä ei ymmärrä.

Ajattelin, että jos aikoo ymmärtää yksityiskohtia, pitää nähdä kokonaisuus.

Näin minä ajattelin ja meinasin Sörnäisten rantatiellä törmätä lumikasaan. Lumiläjä ja siihen pystyyn isketty lumilauta olivat hitaasti sulava mainos. Ei Helsingissä missään muualla ollut lunta. Tosin pari päivää aikaisemmin lämpötila oli ollut pakkasen puolella ja maa paikoin hennosti valkoinen. "Onpa kauppiaalla ollut kova homma lunta kerätessään."

Kävin kysymässä: - Jäähallista.

Keinolumella Levinkin rinteitä on jo saatu laskettelukuntoon. Levin maailmancuppi on lähellä ja urheilutapahtuma onnistuu tänäkin vuonna. Toivottavasti kisayleisössä kukaan ei sekoile yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Viime vuoden maailmancupin aikaan PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren. Nyt näyttää siltä, että tähän sotkuun ryhtynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelä erotetaan - asia on esillä valtuustossa 17. marraskuuta. Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritystä nyppii. Kukahan keksisi semmosen tiedonvälityksen, joka auttaisi ymmärtämään ihmiset uutisten takana, niin kuin Putininkin.

Lähellä Hakaniemen toria nuori nainen kysyi: - Missä on Hakaniemenkuja? Minä en osannut neuvoa eikä neuvoa osannut antaa paikalle osunut vanha pariskuntakaan. Sen sijaan meitäkin vanhempi rouva tiesi: - Se on tuo kadunpätkä tuossa, tien toisella puolella, vastapäätä.

Jäin vanhan pariskunnan kanssa vähäksi aikaa puhelemaan. Mies selvitti: - Olen asunut vuosia tuossa naapurissa enkä tiennyt missä on Hakaniemenkuja. Olen minä kuitenkin aina kotiin osannut!

Paluumatkalla muistin poiketa Arabian kauppakeskuksessa ja ostaa puuroryynit. Sain parilta vastaantulijalta myös neuvon: - Ota tuosta puusta, jossa on keltaisia siemeniä, pari oksaa, laita ne vaasiin ja aamulla ne on punaisia ja kauniita. Minähän otin.

Voi että kävi somesti!

On se kiva, kun ihmisellä on kavereita. Hakaniemen hallissakin, usein kun käy ja juttelee, niin tutuiksi tullaan. Rouva oli sanonut, että Potkulautamies saa hakea hallista kalaa ja vihanneksia. Lappasin tomaatteja paperipussiin ja maksaessa osoitin tomaatteja tiskillä: - Nämä on noita tomaatteja.

- Älä niitä ota, ota noita, kauppias neuvoi. "Noi toiset on parempia." Vaihdoin toiset tomaatit pussiin ja kyllä kannatti - en ole koko vuonna, en edes Pariisissa, saanut yhtä maukkaita tomaatteja.

Mutta eihän ne tomaatit kauan riittänyt. Piti hakea seuraavana päivänä lisää. - Noiko on niitä maukkaita tomaatteja? - Ei. Ne on täällä tiskin alla. Emme saaneet tänään lisää ja jäljellä on vain yksi laatikko ja siitä myydään vain niille, jotka osaavat kysyä.

Hyvät suhteet ja kaverit ovat hyödyllisiä. Kittilään, kepulaiseen kuntaan, valittiin, ei ainakaan suhteilla, kunnanjohtajaksi nainen, joka oli Kauniaisten (sekin vielä) vihreiden puheenjohtaja. Kaukaa katsellen elämä Kittilässä oli rauhallista kunnes vuosi sitten Levin maailmancuppiin tuli vieraaksi ay-pomo Antti Rinne.

Johan alko tapahtua. Antti puuhasteli Levillä muutaman päivän, erotti rinnehissiyhtiön toimitusjohtajan ja sen jäljiltä Kittilän kunta on vieläkin sekasortoisessa tilassa. Joku onkin jo ehtinyt arvuutella: Kauankohan menee, että tarmokas ministeri saa koko maan kaaokseen?

Jotain omituista maailmancupin aikaan ilmeisesti tapahtui, koska Antti Rinne on lehtihaastattelussa väittänyt, että häntä yritettiin painostaa pelottelemalla negatiivisella julkisuudella. Jos olisi juhlinut ja ollut kekkulissa, niin siitä nyt ainakaan ei olisi saanut mitään negatiivista julkisuutta, onhan se niin tavallista. Mistähän sitten? Arhinmäen mitalijuhlat Sotshissa on poikkeus. Niistä juhlista ei tosin aiheutunut kenellekään vahinkoa, mutta kivahan asiasta varmaan oli kirjoitella.

Levin maailmancupin jälkihöyryt veti sumuunsa myös Kittilän vihreän kunnanjohtajan. Anna Mäkelä on ollut napit vastakkain kunnan vaaleilla valittujen päättäjien kanssa. Nyt näyttää siltä, että Mäkelä saa potkut. Annaa varmaan lohduttaa tieto, että vanhat kaverit eivät ole jättäneet. Suomen Kuvalehti on antanut paljon palstatilaa ja tukevaa "tutkivaa" journalismia on julkaistu muuallakin.

Ylen Docventures on julistanut Tuntematon Sankari-kilpailun. "Todelliset sankarit liikkuvat varjoissa." Anna Mäkelä on asetettu ehdokkaaksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedottaja Laura Rantanen perustelee ehdokkuutta sillä, että Mäkelä on yrittänyt puuttua "suhrumointiin" ja että "epämääräistä päätöksentekokulttuuria on ihan kaikkialla". Missähän kunnassa Rantanen on, jos on, osallistunut kunnallispolitiikkaan?

Kunnanjohtaja Mäkelä ei ihan "varjoissa" ole liikkunut vaan lienee tällä hetkellä maan tunnetuin kunnanjohtaja.

P.S. Suomessa järjestetään ensi vuonna eduskuntavaalit.

Älä yritä, ei siitä kuitenkaan mitään tuu

Lauantaina oli aurinkoinen ja lähes tuuleton syyspäivä. Ennustus: sunnuntaista tulee tuulinen päivä ja sataa rankasti. Ennakointi (valmistaudu tulevaan): Rouva kehotti, että Potkulautamies saa hakea marketista sapuskat koko viikonlopuksi. Sunnuntaina ei ole potkulautakeli.

Sunnuntaista tuli leppoisa ja kiireetön lepopäivä. Sade ropisee rauhoittavasti ikkunoihin. Luimme rauhassa Hesarin, kävimme saunassa. Hesari on hyvä lehti. Muutama viikko sitten luin siitä jutun, jonka voi tiivistää: - Joukko valmistautuu hyökkäykseen, mutta odottaa, että sen voima riittää ja hyökkää vasta sitten.

Onko kysymys a) ristiretkistä, b) Isiksen terroristijoukoista, c) demarileirin hyökkäyksestä kokoomusta vastaan, d) bakteereista vai e) Ukrainan separatisteista ?

Arvasitte, oikea vastaus on d) bakteereista.

Sunnuntain Hesarissa oli uutinen, että ebolaviruksen torjunta tunaroitiin. WHO:n mukaan järjestön oma byrokratia "myös haittasi epidemian hallintaa". Järjestön Afrikan aluetoimisto "todellakaan ei ole pätevä".

Hesarissa, sen Työelämä-liitteessä, oli juttu otsikolla: "Uusia yrittäjiä ei taantuma lannista". "Joo, me elämme unelmaamme. Saako sitä Suomessa sanoa?"

Mitä tähän yrittäjien kysymykseen vastaa vanha ja viisas kansa: - Itku pitkästä ilosta. Ei lasta saa kehua, ettei se ylpisty. Kell onni on se onnen kätkeköön. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.

Ruotsista on usein haettu neuvoja ja otettu opiksi. Sieltä on tullut paljon hyviä juomalauluja ja suosittuja joululaulujakin. Yksi suosituimmista ja iloisista joululauluista, jonka tekstin sisältökin, on kopioitu Ruotsista alkaa sanoilla: - Hej tomtegubbar..."

Jouluhan on jo ovella. Siitä sitten reippaasti kuusta kiertämään ja porukalla laulamaan ruotsalaisin sävelin: Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Hetken kestää elämää, sekin synkkä ja ikävä. Hei tonttu-ukot.....

Matkustaminen avartaa - lyhytkin matka

Rouvan rupes tekemään mieli vasikanpaistia. - Potkulautamies saa hakea sitä Stokkalta, on tarjouksessa. Keli oli semmonen, että piti mennä bussilla. Kyllä kannatti, palvelu tavaratalossa oli niin hyvää, että tuli iloinen mieli, vaikka rahaa kuluikin.

Stokkalla menee kuitenkin huonosti. Väkeä sanotaan irti. Jos Stokka olisi Suomen valtio, sen johto kertoisi omistajilleen, niin kuin valtiovarainministerikin tekee ja toteaisi, että syy on suhdanteissa. No, Stokkalla syy ei ainakaan ole henkilökunnassa. Eikä syy voi olla suhdanteissakaan: tavaratalon maine on niin hyvä, että asiakkaita tulee ulkomailtakin. Suomenkin maine on hyvä. Ja maassa on osaavaa, hyvin koulutettua väkeä.

Oliskohan syy johdoissa, Hä!

Palasin paistin kanssa bussilla Arabianrantaan. Lähtöpysäkillä rautatientorilla istahdin autossa mielipaikalleni, etupenkkiin. Etupenkistä näkee hyvin. Etuovesta tuli melkein sisälle ulkomaalainen vanhahko mies, saattoi olla vaikka kiinalainen. Hyvin huonolla suomenkielellä mies kysyi kuljettajalta: - Onko aikaa?

Kuljettaja vastasi, että "neljä minuuttia". Mahdollisesti kiinalainen mies astui vielä ulos linja-autosta, kaivoi taskustaan kännykän ja soitti jollekin, ilmeisesi toiselle mahdollisesti kiinalaiselle. Keskustelivat mahdollisesti kiinaksi.

Oletan, että mahdollisesti kiinalainen mies ei halunnut häiritä kanssamatkustajiaan. Tässä kävi nyt kuitenkin niin kuin yleensä käy: viime hetkillä ennen bussin lähtöä siihen ryntää juosten kiireisiä ihmisiä. Näistä ensimmäinen teki tilaa itselleen ja mahdollisesti kiinalainen, vanhahko mies joutui siirtymään ovelta sivuun.

Bussiin ehti juosten vielä monta matkustajaa. Neljä minuuttia oli kulunut. Kuljettaja sulki oven ja lähti matkaan. Vanhahko mies jätettiin kännykkänsä kanssa pysäkille!

Pitäisiköhän Helsingissä liikennöiviin busseihin liimata tarra, jossa lukisi monella kielellä: Tässä linja-autossa saa soitella kavereilleen ja hoitaa työasioitaan. Oppisivat turistitkin maan tavoille.

Perustin vuosia sitten tytäryrityksen Singaporeen. Ihmettelin aluksi paikallisia kiinalaisia, jotka iltaisella katujen varsilla heittelivät tuleen paperinpalasia ja paperista tehtyjä esineitä. Luin kiinalaisia uskomuksia käsittelevän kirjan ja ymmärsin:

Nämä ihmiset uskovat, että minkä tahansa esineen voi siirtää tuonpuoleiseen kuolleille sukulaisilleen polttamalla sitä kuvaava teos tulessa: henget tarvitsevat samoja kamoja ja varallisuutta kuin ihmiset rajan tälläkin puolella. Paperin palasetkin olivat "helvetin rahaa".

Mikähän oli Nokian osuus tuonpuoleisista kännykkämarkkinoista parhaimmillaan?

Poliisitkin rullaluistelevat Pariisissa

Palasimme rouvan kanssa Pariisista Helsinkiin.

Pariisissa Potkulautamies sai hakea lähikaupasta "näitä hyviä viinirypäleitä". No, minä lähikaupassa tutkin hedelmätiskiä ja olin kahden vaiheilla, ostanko vai enkö - eivät näyttäneet rypäleet yhtä makeilta kuin aikaisemmat. Siinä kun emmin, paikalle ehti pariisilaisrouva, nappasi yhden rypäleen suuhunsa ja maisteli. Minä kysyin: ovatko hyviä? Rouva pudisteli päätään eikä ostanut enkä ostanut minäkään.

Ei pidä ostaa sikaa eikä viinirypäleitäkään säkissä.

Linja-autossa tunnelma Pariisissa on ihan samanlainen kuin Helsingissäkin. Bussimatka Les Gobelinsilta Louvreen on kuin matkustaisi Helsingissä rautatieasemalta Arabianrantaan: kaikki mököttävät. Sitäpaitsi nämä pariisilaiset vasta tuppisuita ovat, eivät puhu bussissa edes kännykkään.

Pariisissa näkee, niin kuin Helsingissäkin, autoilevia, käveleviä ja polkupyöräileviä poliiseja. Täällä Pariisissa poliisit myös rullaluistelevat, eivät vielä kuitenkaan potkulautaile. Louvressa näimme kaksi poliisia rullaluistimilla ja minä kehotin rouvaa: - Mene niiden kainaloon, niin saadaan hyvä kuva!

Rouvaa piti vähän toppuutella, koska ei "olisi sopivaa tuppautua niiden kanssa kuvattavaksi", epäkohteliasta, muka. "Pitäisi ainakin kysyä lupa." Kysyttiin. Poliisit ilahtuivat. Otin kuvan. Eikä aikaakaan, kun poliisien kanssa kuvattavaksi haluavista syntyi oikein jono. Kaikki olivat iloisia, poliisit ja turistit.

Kysyä saa mitä vaan, kun kysyy kohteliaasti.

Perustimme vuosia sitten tytäryrityksen Pariisiin - toimii vieläkin. Olen vieraillut täällä usein: lentokentältä tai Eurostarin päätepysäkiltä taksilla hotelliin, sitten töihin, takaisin hotelliin ja sitten taas taksilla lentokentälle tai Gare du Nordiin.

Ja jotkut olivat jopa kateellisia: - Kun saat matkustaa  niin paljon. Yhdelle tämmöselle kateelliselle kävi kuitenkin niin, että joutuikin omassa työssään matkustelemaan, Venäjälle, Amerikkaan, Aasiaan...Sitten alkoikin valitus: - On tämä jatkuva matkustelu kurjaa.

Tällä kertaa me olemme Pariisissa koko perhe. Meitä on nyt yksi enemmän, Eleanor, ensimmäinen lapsenlapsemme.

Helsingissä on nyt raikas syksyinen sää ja helppo hengittää. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä lähikaupassa hakemassa syötävää. Kotipihallamme isä nakkeli paperista taiteltuja lennokkeja kahden pienen lapsensa kanssa.

- Samanlaisia paperikoneita mekin pienenä rakentelimme, totesin ohikulkiessani. Isä ei paljon puhua pukahtanut ja uskon, että nuorempi lapsista ei montaa sanaa vielä osannutkaan. Kun palasin kaupasta, isä keinutti pienempää lasta pihakeinussa. Lapsi oli oppinut ainakin yhden uuden sanan. Ärrää sorautellen pienokainen toisteli keinun tahdissa: - Papparrrainen, papparrrainen.

Niinpä!

Herrojen kapina Kittilän juntteja vastaan

Rouva sanoi, että nyt mennään lounaalle l`Arbre a`Cannelleen. Pieni ravintola lähellä Pariisin kasvitieteellistä puutarhaa, hyvää yksinkertaista ruokaa ja aina lounasaikaan täynnä. Pari päivää sitten tarjoilijatar oli luvannut, että hän opettelee suomenkielen niin, että kun seuraavan kerran tulemme voimme keskustella suomeksi. No, eihän sitä kahdessa päivässä kukaan opi.

Tovin odottelun jälkeen saimme pöydän. Viereisessä pöydässä lounastaan lopetteli kaksi pariisilaista, minuakin vanhempaa herrasmiestä. Meille tuli vilkas keskustelu murteellisella englannilla. Sanoin käyneeni Pariisissa usein ja että tykkään kaupungista. Tähän toinen pariisilainen: - Minäkin tykkään Pariisista, mutta sinä varmaan tykkäät enemmän. Olen syntynyt täällä ja elänyt täällä koko elämäni ja nähnyt myös Pariisin nurjan puolen.

Minäkin tykkään Suomesta, mutta olen nähnyt senkin nurjan puolen. Golfkentällä pörssiyhtiön entinen toimistusjohtaja kehui työtään: mikään ei maksanut mitään, kaikki meni firman piikkiin. Yksi yrittäjä laskutti valtionyhtiön pääkonttorin ikkunoiden pesusta - ei niitä pesty, laskutettiin vaan. Oululainen rakennusyrittäjä kertoi ongelmistaan: - Maaherran pitää tienata, kaupunginjohtajan pitää tienata ja meillekin pitäisi jäädä jotain viivan alle.

Vanha suomalainen "kansanviisaus" sanoo, että herran pelko on viisauden alku. Oli muuten iso juttu, jos sukuun tuli oikein maisteri.

No. Nyt nämä oikein oppineet ovat tunkeneet itsensä ammattiyhdistysliikkeeseen, puoluetoimistoihin ja tottakai valtion ja kuntien hallintoon. Yksi kriteeri päästä virkaan on tutkinto. Eikä aatteella oikeastaan ole väliä, kunhan tulee virka. Muistan kuinka junttasin yhden julkkiksen SDP:n töihin. Hän uhkaili, että jos "SDP ei ota, menen kokoomukseen". Tämä näistä aatteista.

No, mennään nyt sitten Kittilään. Muutin sinne 5 vuodeksi vuonna 2007. Rakastin ja rakastan edelleenkin Kittilää ja sen ihmisiä. Koviakin kokeneet kittiläläiset eivät valita. Levi on menestystarina.

Ammattiyhdistysliike liittojensa kautta ja varmaan vähän meidän yhteisellä, valtion rahalla, ovat olleet mukana kehittämässä Leviä. Kiitos siitä. Onhan näistä ay-johtajista joitakin  sivujuonteita. Ei Jorma Reinikään aina ihan korrektisti käyttäytynyt. Onhan se niin, että kun "suuri pomo" tulee alkukantaisten lappilaisten pariin, niin millään ei oikeastaan ole mitään väliä.

Taisi kuitenkin viime syksynä PRO:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä karata mopo hanskasta raskaiden illanviettojen jälkeen: Erotti Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaaren. Kaupunginjohtajan poikana ja oikeusoppineena perusteli erottamista sillä, että Palosaaren esittämän ja toisen hissitarjouksen välillä on merkittävä hintaero. Melko epämääräistä kieltä lainoppineelta.

Tässä on turha mennä kaikkiin yksityiskohtiin, vääristeltyä tietoahan voi lukea vaikka Suomen Kuvalehdestä. Totean kuitenkin lyhyesti: Miksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys, lakia sekin on opiskellut, valehtelee kunnanhallitukselle. Kysykää vaikka KRP:n rikostarkastaja Marie Vuorivirta-Heikkiseltä.

Sitäkin voi kysyä, miksi Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö väittää, että kunnanjohtaja Anna Mäkelä ja vapaatoimittaja Eeva-Liisa Hynynen eivät olisi kavereita. Tässä olisi Hekalle, Henrik Ehnroothille (Otavan hallituksen puheenjohtaja) tutkimisen paikka. Heka onkin viisaasti muuttanut Pariisiin.

Ihan lopuksi kirjoitan tähän asiaa, jota Antti Rinne enkä minäkään ymmärrä. Tuolihissejä tilattaessa toimittajan antama hinta on lähtölaskenta useiden vuosikymmenten projektille. Levin tapauksessa näyttää siltä, että Rinteen valitseman toimittajan rakennuskustannukset nousevat samalle tasolle Palosaaren esittämän vaihtoehdon kanssa.

Tärkeintä hissihankinnassa on jälkihuolto. Rinteen porukan valitsemalla hissillä ei ole maahantuojaa, jolla olisi kokemusta tilatusta tuolihissistä. Rinteen porukan tilaamalla hissitoimittajalla  ei ole Suomessa varaosavarastoja.

Hyvä herra Antti Rinne, koska ilmeisesti hintaero ei voinut olla syy Palosaaren erottamiseen ja Kittilän, pienen lappilaisen kunnan elämän sotkemiseen, mikä se oli ? Jos sinussa on miestä, niin kerro.

Meille, rouvalle ja minulle, syntyi tänään ensimmäinen lapsenlapsemme, Eleanor. Eleanor syntyi Pariisissa ja kasvaa Pariisissa. Oikeastaan minusta näin on hyvä
.