keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kotimainen draamasarja: The Kittilä House of Horror

"Meillä on uskomattoman surkeat johtajat." Otsikko on lainaus verkkolehdestä Uusi Suomi. Suomalaista johtamista julkaisussa kommentoi liikkeenjohdon konsultti Pasi Sillanpää. Minä lainaan hänen provosoivaksi tarkoitettua kannanottoaan tässä siksi, että olen aika lailla samaa mieltä.

En ihan äkkiä muista, että yritys olisi kaatunut siksi, että se palkkasi huonoja työntekijöitä. Maailma muuttuu. Onneksi on jotain pysyvääkin: ihminen.

En tiedä, miten nykyään työntekijöiden palkoista käytännössä sovitaan - prosessi ainakin on monimutkainen ja siinä on paljon toimijoita ja se vaatii tekijöiltään paljon tietämystä. Rouvalla on paksu teos Lääketieteen termit. Termit alkavat sanalla Arteria, sivuja on 808 ja viimeinen termi Öljy-vesiemulsio.

Väärä positiivinen tulos muuten tarkoittaa terveen toteamista sairaaksi.

Lääkäreillä on oma sanastonsa, ekonomisteilla on oma sanastonsa, juristeilla on oma sanastonsa ja taitaa työehtosopimusneuvottelijoillakin olla oma sanastonsa. Herrat puhuu sellaista kieltä, että tavallinen kansalainen ei ymmärrä - kyllä ne on viisaita.

Ennen oli paremmin: ihmiset jutteli ja sopi jutellessaan. Kaverini ensimmäinen työpaikka oli tehtaan henkilöstöosastolla. Vieraita kestittiin yrityksen hulppeissa edustustiloissa, entisen patruunan perintöä. Nuoren miehen tehtävä näissä tilaisuuksissa oli huolehtia, että kukaan ei huku altaaseen eikä sammu saunaan. Tästä on noin 40 vuotta.

Edustustiloissa kestittiin ainakin verotarkastajia ja siellä neuvoteltiin myös tehtaan työntekijöiden palkoista. Sopimus syntyi näin: Yhdessä sovittiin, että työnantaja tekee tarjouksen, jonka pääluottamusmies hylkää. Sovittiin, että seuraavana päivänä tehtaalla on lakko ja työnantaja tekee uuden, sekin yhdessä sovittu, tarjouksen, jonka työntekijät hyväksyvät. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Jotta draama onnistuisi, tarvitaan hyvä käsikirjoitus. TV-sarjakin saattaa muuttua todellisuudeksi: ainakin lehdet kirjoittavat dramaattisesti Salkkarin juonenkäänteistä. Suomen Kuvalehti tuottaa sarjaa The Kittilä House of Horror. Sen verran uskallan paljastaa sarjan seuraavien jaksojen käänteistä, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Eeva-Liisa Hynynen on pyytänyt  sarjaan uusia avustajia: Lapin kansanedustajia.

Avustajien tehtävä olisi kommentoida "kiireellisesti" Kittilän kunnan päätöksentekoa. Jotta avustajien repliikit olisivat sarjaan sopivia, ohjaaja on liittänyt avustajille taustamateriaaliksi otteita sarjan aikaisemmista jaksoista: omia kirjoituksiaan.

Jännä kotimainen sarja: keskeinen rooli on tutkintajohtajalla, josta nyt on tehty kantelu oikeuskanslerille. Jännää - elokuvatarkastamon päätöksen mukaan sallittu: tosikoille.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kyllä työssä saa olla kivaa

Maanantaina sain tekstiviestin: Autonne on valmistunut huollosta. Tiistaina oli kaunis päivä ja Rouvan kanssa pähkäilimme, että mukavin tapa hakea auto on potkulautailla Herttoniemen Biliaan. Kyllä kannatti. Reitti kulki Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen laidalla Viikin arboretumin kautta.

Reilut puoli tuntia ja katselin lahden toiselta puolelta kaislikon yli Arabianrantaan. Olin koskemattomassa luonnossa keskellä Helsinkiä. Jos olisi ollut kiikarit olisin nähnyt Rouvan parvekkeella kukkia kastelemassa.

Perjantaina istuimme Helsingin musiikkitalossa ja kuuntelimme RSO:n konsertin. Minulle kävi niin kuin ennenkin: kuuntelin vähemmän musiikkia ja katselin, nyt kapellimestarin Sir Roger Norringtonin työskentelyä. Tuntui, että tämä lupsakka herra enemmänkin kannusti kuin johti soittajia. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt, että konsertin lopuksi soittajat halailevat toisiaan - heillä oli ollut kiva ilta töissä. Sir Roger johti hyvin.

Keskiviikkona lainasin Rouvan älykännykkää ja palasin luonnonsuojelualueelle valokuvaamaan mahtavia kuusia, joita edellisenä päivänä olin ihaillut. Lähtiessäni Rouva evästi: - Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Päivän uutinen toi mieleeni toisenkin suomalaisen sanonnan: "Herran pelko on viisauden alku."

Lähes 60 vuotta sitten isäni vei minut tapaamaan kaveriani. Kaverini kotipihalla oli auto, jonka moottoria lämmitti upseerin mantteli.Vieläkin muistan kunnioituksen isäni äänessä, kun hän kysyi kaveriltani: "Oliko isäsi sodassa täyseversti?"


Isäni sukupolvi kunnioitti herroja. Jotkut johtajat, sekä taloudessa että politiikassa, ymmärtävät myös, että herra ei ole herra, jos ei näytä herralta: asunnot, autot ja 30 kultakelloa säväyttävät. Jahtikin olis hyvä olla.

Viikolla tuli julki tutkimus: Nokiassa Ollilan aikana "pikkupomot pelkäsivät ylintä johtoa ja kaunistelivat tuloksia". "Ylin johto erkaantui todellisuudesta. "Suomessa on nyt joukoittain elektroniikka-alan osaajia, jotka alkoivat viisastua töissä Nokialla.

Vierailullaan USA:ssa Paavi totesi viisaasti: - Nähkää pakolaiset ihmisinä. Niinpä! Ihminen se Paavikin on.











tiistai 22. syyskuuta 2015

Nyt on hyvä aika aloittaa yritys

Rouva lähti aamulla käymään terveysasemalla ja opasti lähtiessään, että Potkulautamies saa hakea Arabian kauppakeskuksen K-supermarketista ahvenfileitä. Hain.

Kotona laitoin ahvenfileet jääkaappiin ja istahdin lukemaan päivän lehdestä, että Suomella menee huonosti ja kohta vieläkin huonommin. Perustin yritykseni 1970-luvulla, aikana jolloin oli lama, niin kuin nytkin. Minua viisaammat neuvoivat, että odota, että nousukausi alkaa. Intin vastaan: kun nousu alkaa, pitää olla valmiina.

No, ensimmäisen tytäryrityksen perustin Ruotsiin. Olin ihan oikeesti kateellinen ruotsalaisille: heillä oli SKF, Alfa Laval, Volvo...kansainvälisiä yrityksiä ja sitä kautta kokemusta, jota suomalaisilla ei ollut. Toivoin, että Suomessa olisi edes yksi suuri yritys, joka kasvattaisi meillekin sukupolven, joka osaa toimia globaalisti. Kun Nokia laajeni maailmalle, olin iloinen.

Jo 50 vuotta sitten kuulin vitsin: Mikä ero on suomalaisella ja ruotsalaisella myyntimiehellä. No, kun ruotsalainen saa kaupan, hän jatkaa tekemään uutta kauppaa. Kun suomalainen saa kaupan, hän jää juhlimaan sitä viikoksi hotelliin.

Olen aina ajatellut, että Suomi on niin pieni maa, että vaikka kuinka ahkeroimme, emme pysty tuottamaan niin paljon etteikö se mahtuisi maailman markkinoille, oli sitten lama, taantuma tai nousukausi. Pitää vain tehdä oikeita asioita ja myydä.

Ei taida kuitenkaan lähiaikoina onnistua. Meillä on liian monta laumaa (etujärjestöt  ja byrokratia, mm) joiden alfaurokset puolustavat reviiriään ja näin pienellä savannilla.












sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ennustus ei aina osu oikeaan, mutta vaikuttaa päätökseen

Sunnuntaiaamu. Rouva sanoo, että hän käy pienellä lenkillä. Varmuuden vuoksi tarkistamme Helsingin sääennusteen. Hyvältä näyttää, pilvipoutaa, sadetta ei koko päivänä. Rouva lähtee kävelylle Heinäsaareen ja minä vähän lähempänä puoltapäivää potkulaudalla ostoksille Stokkalle.

En ehdi potkia pitkällekään, kun alkaa sataa. Pidättelen sadetta hetken ja mietin palaanko kotiin vai jatkanko Stokkalle. Jos kerran sääennuste sanoo, että ei sada niin sitten ei sada. Ruotsissakin moni uskoo, että metereologit ennusteillaan tekevät sään. Ihan totta. Lehdessä kerrottiin. Jos ennustavat huonon sään, niin palautetta tulee.

Vaikeeta on. Maanviljelijä saattaa kaivata sadetta ja lomailija auringonpaistetta. Aina moititaan.

No, minä uskoin kuivaan keliin ja poikkesin litimärkänä Kluuvin XXL:ssä. Ostin Lappiin mökille vietäväksi darts-tikkoja: yksi vuokralainen oli ollut vihainen metereologeille tai ekonomisteille tai sitten vaan tyytyväisenä kännissä ja pisti viime keväänä vanhat tikat päreiksi.

XXL:n kassalla oli perhe, joka ei oikein osannut päättää, mitä olisivat ostaneet. Perheen poika ravasi edestakaisin ja ehdotti jotain uutta. Homma ei edennyt maksuvaiheeseen. Toinen kassa jutteli kännykkäänsä. "Joo. Nähdään sitten!"

Stokkan kassalla edelläni oli hieno rouva, joka oli ostanut pari kotimaista omenaa, ei muuta. - Saahan kanta-asiakas näistä alennusta, niin kuin mainostettiin?

Tämä rouvan mielestä punnituksesta tulleessa hintalapussa oli alentamaton kilohinta. Kassa valisti asiakasta maltillisesti, jos vilautatte kanta-asiakaskorttianne, niin kyllä se hinnassa näkyy. Niinhän se näkyikin. Olisiko jo vaa`an pitänyt tunnistaa kanta-asiakas? Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Poistuin Stokkalta vastapäisen ravintolan baariin ja tilasin lasillisen kuohuviiniä. Sanoin henkilölle tiskin toisella puolella, että kyllä olen pahalla päällä. Kerroin miksi. Keskustelumme polkuili niin, että lopuksi päädyimme ideoimaan uudenlaista palvelukonseptia ravintolaan. "Täällä saa vittuilla ihmisille!"

Ja sitten vielä niin, että henkilökuntakin saa osoittaa mieltään asiakkaille: "Jos naamasi ei meitä miellytä, niin hymyilemme vain maksusta!" "Tykkäämme tipeistä!"

Olin baarissa ainoa asiakas. Baarissa tarjoilija kysyi lähtiessäni: - Kauanko kotimatkasi kestää? "Pidän koko sen ajan sormet ristissä, että ei sada." Eikä muuten satanutkaan. Tummat pilvet olivat  Arabianrannan pohjoispuolella. Ja sateenkaari.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Ei tartte matkustella: Kreikka tuli Suomeen

Rouva sano eilen, että Potkulautamies saa hakea Prismasta leipää: - Kaupat voivat huomenna olla kiinni. Potkulautailin Prismaan Vantaankosken kautta Viikin luonnonsuojelualueen reunaa. Hiekkaisella kevyenliikenteen väylällä minut ohitti vain kaksi kulkijaa, toinen hurahti ohi polkupyörällä ja toinen hiihtämällä, rullasuksilla tietysti.

Yksin potkulautaillessani mietin, että taitaa tulla syksy: sää oli muuttunut koleaksi, kuntojuoksijat kadonneet eikä kilpapyöräilijöitäkään näkynyt. Iloinen asia oli, että yksi vastaan kävellyt vanhempi naisihminen sanoi: Päivää! Kiva, kun ihmiset tervehtivät.

Palasin leivän kanssa kotiin. Pihalla kyykki naisihminen, joka noukki paperilla maasta jotain. Kysyin: - Mitä löysit? "Koirankakkaa keskeltä pihaa. Tässä leikkii paljon lapsia. Kyllä ihmiset eivät välitä muista ihmisistä sitten yhtään!"

No, tänään oli sitten päivä, josta media oli pyöritellyt pitkään: suurmielenosoitus. Ei ole toviakaan kulunut siitä, kun televisiosta katseltiin kreikkalaisten mielenosoituksia ja paheksuttiin. "Mitä siinä kiukuttelevat, itsehän ovat itsensä tommoseen jamaan ajaneet." "Ihan omaa syytä."

Televisio näytti suomalaisen, historiallisen "suurmielenosoituksen" suorana lähetyksenä. Ay-pomo aloitti joka toisen lauseensa sanoilla: Hyvät Ystävät!

Minusta maailma olisi paljon parempi, jos meillä kaikilla muillakin olisi 30 000 ystävää. Aloitetaan naapureista!


P.S. Tämä kuva on Hämeentieltä Arabianrannasta. Taloja on remontoitu vuosi-kaksi. Nyt tämä taideteos piristää ympäristöä. Minusta teoksen pitäisi olla pysyvä ja sille pitäisi keksiä nimi. Ehdotuksia?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Täytyy ay-pomonkin palkkansa tienata

Potkulautailin taas kerran kotiin Prismasta. Päivä oli kirkas, kännykkä ilmoitti: puhelu. Kirkkaassa valossa kännykän näytöstä ei näe mitään, ei edes kuka soittaa. Pari päivää myöhemmin matkustin bussilla Helsingin keskustaan. Istahdin etupenkkiin käytäväpaikalle. Ikkunapaikalla istui nuori mies, joka näpytteli ahkerasti älykännykkäänsä.

Tervehdin, niin kuin hyviin tapoihin kuuluu ja jatkoin, että nämä paikat ovat bussin parhaat paikat: näistä näkee hyvin ulos. Nuori mies nosti katsettaan kännykästä ja vakuutti, että "minä olen ihan samaa mieltä" ja jatkoi kännykkänsä näpelöintiä. Itse asiassa koko matkan aikana en huomannut, että nuori mies olisi katsonut ikkunasta ulos.

Kotona murehdin uutisia. Pakolaisia virtaa Eurooppaan, ISIS katkoo vääräuskoisilta päät, Suomen talous on kuralla ja AKT:n puheenjohtaja uhkailee, että työnseisauksia tulee lisää, "jos hallitus ei taivu". Oma kirjoitusnurkkaukseni on valolta suojassa, joten näen, mitä tietokoneen näytössä lukee. Kirjoitin hakusanaksi AKT. Voi että!

Netissä markkinoidaan monenmoista tuotetta, joissa on AKT:n logo: thermos teräsjuomapullo, vetoketjullinen huppari, LED-valaistu reppu, retropipo, aurinkolasit, nuorekas huppari "Strong Union. 40 tuotteen listalla on myös bokserit miehille ja hipsteripöksyt naisille - kai näissäkin joku logo on.

AKT-hakusanalla löytyi myös Hyvinvointilomat. Järjestö junailee tuettuja lomia toisten järjestöjen jäsenille, lähinnä ammattiliitoille. Lomakeskuksessa omavastuu on 20e/vrk ja kylpylähotelleissa 25e. RAY avustaa. Ensin valtio tukee kylpylän rakentamista ja sitten jakaa rahaa, että kylpylään saadaan asiakkaita.

AKT:n puheenjohtajan koulutus on talouspäällikön tutkinto Helsingin markkinointi-instituutista. Hyvin on osattava markkinoida, ainakin liiton jäsenille: viime vuoden lopulla AKT:n puheenjohtajan kuukausipalkkaa nostettiin lähes 1 000 eurolla (jäsenten palkankorotukset 20 e). AKT:n hallituksen varapuheenjohtajan mukaan ay-johtajien vuosiansio on keskimäärin noin 100 000 euroa. "Korotuksen jälkeen Piirainen pääsee jo noin 86 000 euroon vuodessa."

Samaan aikaan AKT korotti jäsenmaksujaan 0,2 prosenttiyksikköä - 1,8 prosenttiin palkasta.




lauantai 12. syyskuuta 2015

Nätisti kysymällä parempaa palvelua

Rouva totesi, että Potkulautamies saa hakea marketista soppakauhan. Lähtiessäni mietin, että onpa pilvinen, mutta hyvä päivä potkulautailla. Ei matka hissillä 8. kerroksesta alas kestänyt kauan, kuitenkin sen verran, että sää ehti muuttua sateiseksi. Toimin päättäväisesti ja otin hetkeäkään vatuloimatta käyttöön suunnitelman B: menin Prismaan bussilla.

Kun lähestyimme markettia, painoin nappulasta Stop. Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi kuljettajalta: - Onko tämä pysäkki lähinnä Prismaa. "Ei ole. Painoitko nappia?"

No. Olin painanut. Kuljettaja ajoi pysäkin ohi ja päästi minut ulos vasta seuraavalla pysäkillä.

Marketissa muistin, että tuorekelmu on kohta loppu. Minä en tykkää siitä, että kelmurullasta on hankala katkaista sopiva pätkä. En osannut valita joten menin lähimmälle kassalle ja kysyin neuvoa. Kassarouvalla  ei ollut riittävää kokemusta kelmuista, joten hän kysyi viereisiltä kassoilta, jotka hekään eivät osanneet neuvoa, joten hekin kysyivät viereisiltä kassoilta.

Lopulta löytyi kassarouva, joka laittoi hihnalle lapun: viereinen kassa palvelee. Yhdessä sitten kävimme valitsemassa tuorekelmun. Kun nätisti kysyy, niin nätisti palvellaan.

Odotin kotimatkalla bussia. Odottelijoita oli muitakin ja tokaisin vieressä seisovalle: - Kurja sää, sataa ja tuulee. Sää on hyvä puheenaihe: se on kaikille yhteinen kokemus ja jokainen ymmärtää mistä puhutaan.

Kaveri bussipysäkillä mietti, että "espanjalaisilla taitaa olla tylsää, kun joka päivä paistaa aurinko. "Moro, onpas taas aurinkoinen päivä."



perjantai 4. syyskuuta 2015

Jos tervehtiminen ujostuttaa, puhu autollesi

Potkulautamiehen Volvo (850 GLT kaikilla lisälaitteilla) täyttää ensi vuonna 23 vuotta. Ilmeisesti autojen uhmaikä alkaa parikymppisenä: Ajelimme Rouvan kanssa Lahden moottoritietä ja käännyimme kehä kolmoselle. Kaarteessa tokaisin, että en taida enää toista kertaa uusia ajokorttiani. Rouva jatkoi siihen, että "minä ostan sitten itselleni pienemmän ja uuden auton".

Volvo sammui samalla sekunnilla.

Juttelin Volvolle ystävällisesti: ei Rouva tosissaan ole. Taputtelin ja starttasin ja auto käynnistyi. Kyllä puhuminen kannattaa.

Tänään vein Volvon Herttoniemen Biliaan hoitoon - auto oli alkanut äksyillä milloin mistäkin syystä. Matkalla muistelin, että meidän talossa oli alkanut alkuviikosta kuulua poraamista, hiomista ja vasaralla hakkaamista. Meteli alkoi maanantaina. Meteli jatkui tiistaina. Illansuussa Rouva kertoi, että talon ilmoitustaululla oli viesti: "Teemme pientä pintaremonttia. Pyydämme anteeksi aiheuttamaamme häiriötä."

Meteli jatkui keskiviikkona eikä enää häirinnyt yhtään.

Puhuminen helpottaa. Minä olen viime vuodet tervehtinyt ihmisiä hississä, bussikuskia, vieressä istuvaa: "Olen 20 vuotta matkustanut tällä bussilla töistä väsyneenä kotiin ja ensimmäisen kerran joku tervehtii ja sanoo Hyvää Päivää!"

Tänään palasin Herttoniemestä Hakaniemeen metrolla. Istuin vastapäätä maahanmuuttajaa ja tervehdin. Mies oli hyvin kotoutunut: ei pihahtanut mitään. Seuraavalla asemalla meidän kanssamme samaan tilaan istahti nuori nainen. Sanoin: Hyvää Päivää!.

Naiselle tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan tuntematon tervehti metrossa. Ilahtui. Sovimme, että laitetaan hyvä tapa kiertämään. Eihän siinä, että sanoo Hyvää Päivää!, häviä mitään.


P.S. Kittilän ihmiset ry antoi lahjan city ihmisille (http://kittilanihmiset.fi/kuvia.shtml). Video on kuvien lopussa, Kelaa! Samaa asiaa: http://kittilanihmiset.fi/.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

25 minuuttia ilmaista aikaa

Rouva tokaisi tänään, että samalla kun Potkulautamies vie pyykit pesulaan Potkulautamies voi käydä myös Hakaniemen torilla ja ostaa gladioluksia. Eihän pitkävartisia syksyn kukkia voi potkulaudalla kuljettaa pitkääkään matkaa ja pyykkipussikin lasten vierailujen jäljiltä oli niin painava, että sekään ei olisi mahtunut potkulaudan ostoskoriin. Menin autolla.

Hakaniemen torin laitamilla parkkipaikat ovat joskus vähissä. Ja kun paikan löytää, pitää luonnollisesti lunastaa automaatista parkkilippu tuulilasiin näytille. Lippuautomaatille oli, yllätys yllätys, vähän jonoakin. Minä olin jonossa toisena, kun torilta tuli autolleen takaisin nainen ostostensa kanssa: - Minun parkkilipussani on vielä aikaa. Haluaako kukaan?

Kysyin: - Paljonko siinä on aikaa?

- 25 minuuttia.

Minulle 25 minuuttia olisi ollut liian tiukka aikataulu, joten käännyin takanani jonottavan puoleen. Hänelle lipussa oli aikaa riittävästi.

Tästä tapahtumasta maksuautomaatilla alkoi iloinen keskustelu ja pulputus. Kaikilla oli hauskaa ja pari kertaa se huipentui tokaisuun: Päivän Hyvä Työ!

Tämmösiä Pieniä Hyviä töitä saisi vaivattomasti mahtumaan päivään enemmänkin. Pitää vain hoksata, että tilassa on muitakin kuin minä itse.