Kaveria ei jätetä

Valkosipuliperunat sopivat hyvin karitsan kanssa. Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa hakea niitä Arabian K-supermarketista. Pääsiäinen oli tulossa, mutta ilma oli kylmä ja kolea. Pukeuduin lämpimästi: jalassa pölystä harmaantuneet lenkkarit, sammareiden lahkeet ovat rispaantuneet, parta ajamatta ja pipokin vähän niin ja näin. Mutta potkulauta kulki hyvin.

Vein samalla kierrätykseen kaksi pulloa ja yhden tölkin. Koska kuljetettavaa oli vähän, olin ahtanut pullot ja tölkin pieneen muoviseen pussiin. Palautusautomaatilla mukanani olikin vain kaksi pulloa - tölkki oli tippunut. Lähdin tölkin perään - roskat pitää siivota.

Liukuportaiden yläpäästä näin kuinka hieno rouva potkaisi tölkkini pois tieltään parkkihallin nurkkaan. Olin löytänyt tölkkini.

Nostin tölkin lattialta. Puuhasteluni näki mies, joka oli tulossa liukuportaita alas. Hän otti muovipussista tyhjentämänsä kaljatölkin ja hihkaisi: - Hei kaveri! Odota! Tässä sulle!

Tuplasin tienestini, vein kierrätykseen 2 tölkkiä.

Pomon on hyvä näyttääkin pomolta

No, Rouva lähti nauttimaan hieronnasta ja jalkahoidosta ja Potkulautamies sai jäädä kotiin. Aamu oli aurinkoinen. Istahdin lasitetun parvekkeen sohvalle: yöllä oli ollut pakkasta, mutta parvekkeella tuuleton ja aurinkoinen aamu oli nostanut lämpötilan 20 lämpöasteeseen.

Meiltä näkee kattojen yli Vanhankaupunginlahdelle. Kaukana lämpökeskus tupruttaa pystysuoran savujanan siniselle taivaalle, vesitorni pönöttää pulleana, vielä näkyy hyppyrimäki ja sitten torninostureita. Haluavat purkaa Herttoniemen sairaalankin ja rakentaa tilalle tornitaloja.

Alhaalla, varjossa liikkuu tummia hahmoja tummilla jalkakäytävillä. Jää ei ole vielä sulanut yönsä ulkona viettäneiden autojen laseista - on siellä sen verran kylmää.

Keitän kahvit ja alan selata aamun Hesaria. Silmilleni hyppää kuva, jossa kehyksissä on teksti: "Kehykset pidentävät kuvan ikää". Sen enempää juttua lukematta mieleeni tulee fraasi: kehykset on maalausta arvokkaammat.

Ajatukseni palaa 1960-70-lukujen vaihteen Sierra Leoneen. Maa oli itsenäistynyt vajaat 10 vuotta aikaisemmin. Freetownin keskustassa korkealla rinteessä oli hotelli ja hotellissa baari ja baarissa isot ikkunat, joista näki kaupungin yli merelle.

Baarissa sykki vielä siirtomaa-ajan henki: valkoinen mies eli vartioidussa talossa palvelijoiden passattavana ja seurusteli toisten samanlaisten kanssa. Yhden dollarin elämää sadan dollarin raameissa.

Hesarin jutussa ei ollut sen syvällisempää ajatusta. Juttu oli valokuvista ja niiden kehystämisestä - arkipäiväistä. Todettiin kuitenkin, että kehyksen valinnassa on hyvä lähteä kuvasta, jotta "kehys korostaa kuvaa eikä esimerkiksi latista sitä".

P.S. Jos ihminen ei osaa johtaa, niin luottamusta lisää, että edes näyttää johtajalta.

Isännän saappaanjälki pellon lannoittaa

Vanha kansa tietää sanoa, että "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta....". Kaupunki on urbaani luontoalue ja ainakin meillä Arabianrannassa tiedetään, että Potkulautamiehestä kevääseen ei ole päivääkään.

Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa hakea kaupasta papuja - ne sopii hyvin lisukkeeksi karitsan paahtopaistin kanssa. Tämä oli sunnuntaina. Aurinko paistoi ja koska oli sunnuntai, liikkeellä oli paljon nuoria perheitä: lapset potkupyörillä ja potkulaudoilla, isommat polkupyörillä, ihan pienet lastenvaunuissa ja -rattaissa.

Valoisa ja iloinen päivä.

No, tänäänkin paistoi aurinko ja sain käydä kaupassa. K-supermarket Arabian kauppakeskuksessa on saanut uuden kauppiaan. Uusi kauppias on myllännyt marketin: tuotteita on muutettu uusille hyllypaikoille, tuotevalikoima on muuttunut, mielestäni paremmaksi. Henkilökunta on iloista porukkaa ja auttaa mielellään.

Kehaisin kauppiaalle tapahtuneita muutoksia. "Kuuntelemme asiakkaita." Olen kassalla kysynyt henkilökunnan mielipiteitä uudesta kauppiaasta. Tykkäävät: "Meidän kaikkien yllätykseksi, kun kassoilla oli ruuhkaa, kauppias tuli auttamaan." "Positiivinen ja elämämyönteinen ihminen."

Oululainen yrittäjä ja aikanaan Pohjois-Suomen suurin rakentaja Tauno Tönning opetti minua 1960-luvulla, että se on "isännän saappaanjälki, mikä pellon lannoittaa".

Kittilässä Sirkan Kaupassa, kun kaupan kassa kommentoi mielipidettäni, kuulin 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran sanan "niinpä".

Niinpä!

P.S. Kävin K-supermarketissa kysymässä lupaa ottaa valokuva. Samalla kyselin henkilökunnalta ja muutamalta asiakkaalta, tietävätkö tai ovatko edes kuulleet yrityksestä, joka olisi mennyt konkurssiin siksi, että henkilökunta oli saamattonta ja laiskaa porukkaa. Kukaan ei ollut edes kuullut.

Rehellisiä ja epärehellisiä rosvoja

Ei ihmisen aina tarvitse olla iloinen ja hyvällä tuulella. Minäkin nousin tänään, niin kuin sanonta kuuluu, väärällä jalalla. Sitten Rouva vielä sanoi, että Potkulautamies saa viedä Rouvan terveysasemalle. Rouvan aika oli 10.15. Oikein meille ei meinannut tulla sopua, lähdetäänkö matkaan 9.45 vai 9.55 - meiltä Vallilan terveysasemalle on lyhyt matka.

No, lähdettiin. Matkalla kiinnitin huomion kaikkeen ärsyttävään, tai siis kaikki ärsytti. Yksikin pipopäinen nuorimies ylitti katua kuulokkeet korvilla ja jauhoi vielä purukumia samaan aikaan. Ajatelkaa, teki kolmea asiaa yhtäaikaa. Itse asiassa aikamoinen lahjakkuus - kelpaisi vaikka USA:n presidentiksi.

Rouva oli terveysasemalla. Potkulautamies sai sinä aikana käydä lähikaupassa ostamassa mustaleimaista emmentalia. Lähikaupassa iloinen kassarouva kysyi: - Kuinka Rouva voi? Kerroin, että on käymässä terveysasemalla. Kassarouva antoi pienen pussillisen karkkeja:  - Terveiset rouvalle. Hyvää Naisten Päivää!

Mielialani kohentui kummasti. Kotitalon ulko-ovella tapasin vielä postinjakajan. Ehdin avata hänelle oven. - Ei ole antaa palvelurahaa, hän hymyili. Töksäytin takaisin: - No, sittenhän meitä on tässä kaksi köyhää. Olimme yhtä mieltä siitä, että näin on hyvä ja tasavertaista.

Pari päivää sitten purin huonotuulisuuttani otsikolla: Aatteet muuttuvat muovijätteeksi. Siinä todettiin, että "Hakaniemi on veroparatiisi". Eilen Ylen ohjelmistossa oli  MOT otsikolla: Kapitalistin tilipäivä. Ymmärsin, että tosirikkaat  eivät maksa osingoistaan veroa, vain pikkuvarakkaat.

Aatteet muuttuvat muovijätteeksi

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa viedä jätteet roskiin. Jätteitä olikin ehtinyt kertyä jo pari muovipussillista. Mieleeni tuli kesällä 1970 lentokentällä otettu kuva, jossa presidentti ja ulkoministeri kuuntelevat Maamme-laulua. Kuvassa Väinö Leskinen seisoo Urho Kekkosen  vieressä ja roikottaa kädessään muovipussia.

Tunsin Väinö Leskisen - mukava ihminen. Kun Kekkonen oli taas lentokentällä ja nousemassa koneeseen, kysyin hänen mielipidettään Leskisen muovipussista. Presidentti ei sanonut mitään, mutta ilme kertoi, että hän paheksui - ei ehkä muovipussia, mutta sen synnyttämää kohua.

Muovista kohistaan taas. Muovijätettä on muutaman kymmenen vuoden kuluttua merissä enemmän kuin kaloja: muovia tulee meriin lisää kun kalakannat taas pienenevät.

Hesarista opin tänään ihan uuden käytön sanalle muovi: muovipassiurheilijat. Lehti kirjoittaa Abeba Aregawin dopingkärystä. Etiopialaiselle 1 500 metrin maailmanmestarille junailtiin Ruotsin kansalaisuus pikavauhtia. Aregawi hankittiin tuomaan Ruotsille menestystä, sillä "maan edellisestä juoksulajien olympiakullasta on 40 vuotta".

Ennen urheilu oli aate ja siihen yhdistettiin muitakin aatteita. Porvarit ja työväki urheilivat eri seuroissa. Hesarin mukaan "kansalaisuutta vaihtavat muovipassiurheilijat ovat huippu-urheilun tulevaisuuden kuva". Urheilu on "globaalia yritystoimintaa".

Kaikesta muovista 95 prosenttia käytetään vain kerran ja sitten se heitetään pois. Näin käy aatteillekin, ne laitostuvat ja muuttuvat busineksiksi.

Ammattiliittojen ei tarvitse julkaista taseitaan eikä tuloslaskelmiaan. Iltalehti julkaisi kolme vuotta sitten otsikolla "Ay-liitoilla jättiomaisuus" jutun, jossa verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo kertoo, että vuonna 2010 verovähennyksiä jäsenmaksuista palkansaajien työmarkkinajärjestöihin tehtiin 588 miljoonaa euroa. Verotulot pienenivät "yli 200 miljoonalla eurolla".

Professori Matti Viren kirjoitti syksyllä 2014 Talouselämä-lehdessä, että "Hakaniemessä luuraa veroparatiisi". Ammattiliitot yleishyödyllisinä yhteisöinä eivät maksa veroja. Vuoden 1974 jälkeen ammattiliittojen jäsenmaksuja, jos laskee niille koron valtion obligaatioiden korkoprosentin mukaan, on maksettu "40 miljardia euroa".

.