Ennen nähtiin, nyt näpytellään - näpyttelemisiin

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea uudenvuoden aatoksi nakkeja ja perunasalaattia. Nakit hain Hakaniemen hallista ja perunasalaatin Viikin Prismasta. Marketissa ei ollut samanlainen ruuhka kuin joulun alla kaikissa marketeissa. Nyt oli väkeä harvemmassa ja näki enemmän yksityiskohtia. Huomasin monta iäkästä pariskuntaa: rouva käveli tanakkana edellä ja mies lykkäsi ostoskärryjä selkä kaarella viisi askelta perässä. Onneksi Potkulautamies saa käydä marketeissa ruokaostoksilla ihan itse.

Muutama päivä sitten menimme yhdessä ostoksille, bussilla Helsingin keskustaan. Bussissa rouva kiinnitti huomion siihen, että nuoret ihmiset näpyttelivät taitavasti kännyköitään peukalolla, taitavimmat molemmilla peukaloilla. Kotona luin netissä, että ihmisen teknologisen ylivertaisuuden eläimiin verrattuna sanotaan liittyvän, aivojen lisäksi, peukaloon: peukalo-etusormi-otteeseen.

Yksi ihminen käyttää aivojaan ja ymmärtää fysiikkaa niin paljon, että tietää miten atomipommi rakennetaan. Toinen ihminen käyttää peukalo-etusormi-otetta ja rakentaa pommin. Kolmas käyttää peukaloaan, painaa nappia ja räjäyttää pommin.

Minä näpyttelen tietokonetta kahdella etusormella rauhallisesti. Joulunaikaan piti ainakin pari kertaa päivässä käydä näpyttelemässä ja tarkistaa onko uusia sähköposteja. Kyllä kannatti. Piuhan toisessa päässä oltiin joulumielellä ja tarjotiin lahjoja: "Haluatko rahaa tilillesi? Laitamme, jos haluat." "Annamme sinulle jopa 2000 euroa." "Anna meille 20 eur, annamme takaisin sinulle 60 euroa."

Lisäksi tarjottiin ilmaista rahaa ja pyörityksiä nettikasinoihin ja lainoja, joista ei peritä korkoa eikä kuluja. Laskin, että minulle näitä tarjouksia tehtiin enemmän kuin 100. Jos tämä kaikki olisi totta, olisin rikas mies.

Hyvää Uutta Vuotta! Näillä mennään. Tervehdys anopilta (94 v): - Pärjäillään!

Jouluhaukea metsästämässä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea meille jouluhauen. Rouvan mummilassa oli perinne syödä joulupäivänä jouluhauki . Meillä isä sai joskus saaliiksi haukia ja äiti teki niistä kalapullia pakkaseen. Lähdin haukimetsälle, ensiksi Viikin Prismaan. Ei tärpännyt.

Ajattelin, että Arabian K-supermarketissa ainakin on jouluksi haukea. Ei jäänyt sieltäkään hauki koukkuun. Hakaniemen hallissa Reitin Kalassa täytyy olla jouluksi hauki - on se vaan niin hyvä kalakauppa. Oli perjantai ja huomenna jouluaatto ja kaikki muutkin Helsingissä olivat jättäneet jouluruokien hankinnan viime tippaan. Kauhea tungos. Seisoin kaukana kalatiskistä ja pyysin, että ostoksiaan maksava mies kysyisi puolestani: - Onko teillä haukea  ? "Ei ole!"

No, ei tarvinnut turhaan jonottaa, mutta hauki oli hommattava. Nousin Hakaniemestä ensimmäiseen Rautatientorilla pysähtyvään ratikkaan ja suuntasin Stokkalle. En ole koskaan ennen, paitsi Hakaniemen hallissa äsken, nähnyt niin monen ihmisen mahtuvan yhtä aikaa samaan kauppaan ruokaostoksille kuin nyt Stokkan Herkussa. Raivasin tieni kalatiskille. Otin jonotusnumeron: 474.

Numerot suurenivat kohtalaisella vauhdilla. Laskin, että edelläni on vain noin 50 asiakasta. Väärin. Menossa olikin jonotusnumerot 320 - jotakin. Edelläni oli 150 asiakasta jonossa ! Eivätkä vain asiakkaat, myös myyjät tiskin toisella puolella jonottivat - myyjiä oli pilvin pimein, mutta vaakoja vain niin kuin ennenkin.

Olin onnellinen mies, kun vihdoin nousin Rautatientorilla bussiin kahden haukifileen kanssa. Olin taistellut ja päässyt tavoitteeseen: me söimme Rouvan kanssa ensimmäisen kerran yhdessä, niin kuin Rouva lapsena mummolassa joulupäivänä: jouluhaukea. Rouva oli iloinen ja niin minäkin.

Hyvää joulua pikkukirjaimilla

Rouvalla ja Potkulautamiehellä on hyvä vuosi: kolme joulua. Ensimmäisen kerran vietimme joulun, kun tyttäremme tuli Myanmarista työmatkalle Eurooppaan ja pysähtyi viikonlopuksi Helsinkiin. Toinen joulu oli, kun tyttäremme tuli Pariisista perheensä kanssa viikoksi meille. Kaksi joulua meni. Kolmannen joulun vietämme Rouvan kanssa niin kuin 40 vuotta sitten - yhdessä.

Joulut ovat pitäneet Potkulautamiehen liikkeellä. Joka päivä on saanut mennä johonkin ja saanut hakea jotakin.

Viime viikonlopuksi Potkulautamies sai hakea Hakaniemen hallista lanttulaatikkoa. Menin bussipysäkille odottamaan autoa. Vilkaisin näyttöä, joka kertoo montako minuuttia on odotettava kunnes bussi tulee. Kyllä helpotti. Ajoitukseni oli loistava: 71:n tuloon 4 min ja 68:n 2 min. Kummallakin pääsee Hakaniemeen. Pahimmassa tapauksessa olen joutunut odottamaan jopa 8 minuuttia.

Pari päivää sitten palasin marketista bussilla kotiin. Istuin bussin takaosan ensimmäisellä rivillä. Ihan normaalia: puolet porukasta näppäili älykännykkäänsä ja toinen puoli istui totisena. Jonkin aikaa istuin omien hyvien ajatusteni kanssa kunnes huomasin, että suoraan edestäni minua katsoi ja minulle hymyili lastenvaunuista runsaan vuoden ikäinen ihminen. Hymyilin takaisin. Vilkutin. Pieni ihminen hymyili ja vilkutti minulle vielä lähtiessäänkin.

Tänään kävin Viikin Prismassa. Hirveän pitkät jonot kassoille. Pitkässä, hitaasti etenevässä jonossa paras tapa viettää aikaansa on jutella, Edelläni jonotti nainen, jolla on 3 lastenlasta. Hän on kokenut saman kuin minäkin: pikkulapset ovat vilpittömiä, avoimia, uteliaita ja niin rakastettavia. Kumpikin ihmettelimme, mitä pienille ihmisille tapahtuu, mikä heidät pilaa, kun he kasvavat aikuisiksi.

Joulu on lapsen syntymäjuhla. Tämä lapsi kasvettuaan aikuiseksi totesi, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.

Eleonor on nyt takaisin Pariisissa. Hän lauleskelee paljon. Yksi laulu on aakkosia: Aa, bee, cee dee, ee, ef, gee....Rouva kertoi tästä äidilleen (94v). Isomummi oli pienenä laulanut samaa laulua. Kun Eleonoria pyydettiin laulamaan aakkosista vieraille. Eleonor lauloi hiljaa. Häneltä kysyttiin, miksi niin hiljaa. "Lauloin pikkukirjaimilla."

.P.S. Kun Eleonor oli Helsingissä pihalta löytyi lunta. Oli kiva tehdä lumiukkoja. Vähitellen lumiukot sulivat ja nyt niitä ei enää ole. Eleonorin mukana ne menivät Pariisiin.

Elämää näppituntumalla

Moro! Näin meillä Tampereella tervehdittiin. Moro!

Rouva sanoi pari päivää sitten, että Potkulautamies saa hakea Akateemisesta Eleonoralle joululahjaksi kuvakirjan Tatu ja Patu. No, tiätysti menin bussilla ja istuin etupenkkiin. Etupenkistä näkee ulos samasta suuresta ikkunasta kuin kuskikin. Tällä kertaa etupenkissä vieressäni istui nuori nainen, joka vimmatusti yritti näpytellä älykännykkää. Oli meinaan nääs vähä hankalaa, ku samasta suuresta ikkunasta, josta näkee ulos, paistoikin aurinko suoraa silmiin.

Se on meinaa niin, että kirkas auringonpaiste ja älykännykkä eivät taira olla kavereita. Pimeyren keksintö tämä älykännykkä.

Tänään sain taas käyrä apteekissa, Rouvalla oli resepti uudelle lääkkeelle. Kassalla jonottaminen kesti ja kesti. Edelläni nuori moterni nainen yritti maksaa ostoksiaan kännykällä, kesti ja kesti. Kassa totesi nuorelle moternille naiselle, että "taitaa olla linjoilla ruuhkaa".

Ei nuoren moternin naisen rahatilanne huono ollut, mutta sain kuitenkin aiheen huomauttaa: - Kun minun pankkitilini on tyhjä, niin selitän: tililläni on ruuhkaa.

Tänään pankkiasiat  ja kaverisuhteet hoidetaan näppituntumalla. Byrokratiakin toimii näppituntumalla. Postin jakelu on iät ja ajat hoidettu näppituntumalla. Jakaja ottaa kirjeen näppeihinsä ja laittaa sen vastaanottajan postilaatikkoon. Postissa (entinen Itella ja entinen Posti) on laskettu näppituntumalla, että postin määrä on vähentynyt 30%. Tämä aiheutti sen, että postin jakajia vähennettiin 22%. Näppituntumalla tuntuisi, että postin jakelu on huomattavasti parantunut.

Ajatelkaa, jos jaettavan postin määrä olisikin vähentynyt 50%.  Jakajien määrää olisi voinut vähentää 40%, noin näppituntumalla. Miten jaettavan postin määrä vähenee ? Väheneekö se niin, että jakaja joutuu ottamaan näppeihinsä nyt vain yhden kirjeen ja laittamaan sen vastaanottajan postilaatikkoon, ennen kirjeitä oli kaksi.

Ihan vaan näppituntumalla koen, että yhden kirjeen jakamisen postilaatikkoon menee sama aika kuin kahden kirjeen jakamiseen.

Ihan itte aattelin ja toin, samalla kun kävin apteekissa, pari tölkkiä kaljaa. Kassarouva Prisman kassalla heitti lentävän lauseen: - On niin kiire, että ei ehdi tehdä mitään.

PS. Tämä kuva on menneeltä ajalta. Laitoin mehulasin pankkitunnusten päälle ja siihen ilmestyi Pokemon.

Kloonaamalla rauha maailmaan

Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa hakea marketista tiskikonenappuloita ja huuhteluainetta. Menin linja-autolla ja istahdin paikalle, joka oli noin kuuloetäisyydellä neljästä koululaisesta. Pojat (12 v) keskustelivat vilkkaasti. Höristelin korviani ja kuulin sanan sieltä toisen täältä:

- Venäjällä on 10 000 ydinkärkeä. Tsernobyl oli vakava onnettomuus. Fukushima. Yhdysvallat testasi 1960-70 luvuilla uusia aseita ja niiden aiheuttamat ilmiöt selitettiin lentäviksi lautasiksi. NASA keksi ufot.

Kotona luin Hesarista otsikon: Teinit tehtailivat valeuutisia Trumpista (70v). Makedonialaiset  nuoret (17-18)v) rikastuvat valeuutisilla. Hesarin mukaan nyt "kysytään auttoivatko Yhdysvalloissa laajalle levinneet valeuutiset Trumpia voittamaan vaalit". Nuorten motiivi toiminnalleen on raha. "Jos sinulla on rahaa, saat tehdä mitä haluat."

Suomen Kuvalehti julkaisi 1974 (no 13) juttuni Guinea-Bissausta. Muutama viikkoa jutun julkaisun jälkeen toimittaja Matti Arjanne kirjoitti lehdelle vastineen juttuuni. Toimittaja Arjanne oli vieraillut Guinea-Bissaussa Portugalin kutsusta. Suomen Kuvalehti toteaa Arjanteen kommentista ja minun (silloin 29v)  vastineestani: "Portugalilaisten tiedoissa kaikki on hyvin ja elämä Guinea-Bissaussa, Mosambikissa ja Angolassa parempaa kuin muualla Afrikassa". "Muut lähteet taas kertovat aivan toista."

Tänään Rouva löysi hyvän ruokareseptin Hesarista ja sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista siikafileitä. K-supermarketissa kerroin kassarouvalle, että kirjoitan tänään uuden blogin. Kassarouva puolestaan kertoi minulle, että keskusteli eilen poikansa (29v) "tästä tilanteesta pitkään". Tilanteella hän tarkoitti Sipilä-sotkua. "Että lähettelee tekstiviestejä hotellista." Kassarouva oli muodostanut mielipiteen, jotta Atte Jääskeläisen ( 51v) tapa toimia ei ole hyväksyttävää.

Minä (72v) olen mielestäni keksinyt kaikkien mielipide-erojen, jatkuvan kinastelun ja toisen näköisten ja toisin ajattelevien kiistelyn lopettamiseksi, että tulisi rauha. Etelä-Koreassa on menestyksellisesti kloonattu koiria ja jopa lähi-idästä prinsessa on lentänyt yksityiskoneella kopioimaan lemmikkinsä. Joku päivä joku ihminen haluaa kloonata itsensä. Aloitetaan Sipilästä. Kloonataan Sipilä ja annetaan näiden kloonien täyttää maa. Sitä paitsi sipilää voisi markkinoida muuallekin maailmaa: hieno vientituote, joka ratkaisisi kaikki maailman ongelmat. Eihän sipilä sipilää vastaan sotisi.

Kyllä olisi mukavaa Potkulautamiehenkin matkustaa bussissa, joka on täynnä sipilöitä. Kukaan ei puhuisi kännykkään, eikä toisilleenkaan. Eihän sipilällä olisi mitään puhuttavaa toisen itsensä kanssa. Hetkinen, mutta eihän sitten olisi Potkulautamiestäkään, olisin sipilä.