Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

Ku me ny ollaan frendejä

Rouvalla oli taas Meilahden päiväsairaalassa normitippa. Ehdotin Rouvalle, että väsäisin iltapalaksi salaatin ja niinpä Potkulautamies sitten sai hakea marketista persimmoneita, parmankinkkua ja fetajuustoa. Muut tarvittavat ainekset kuten pinjansiemeniä meillä jo oli kaapissa.

Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Menomatkalla minut pysäytti keski-ikäinen mies ja kysyi: - Tarvitaanko tuolla liikkumiseen hyvä tasapaino ? Luulen, että mies huomasi potkulautani, koska vaimonsa kanssa Malagalla lomaillessaan oli nähnyt, että aikuisetkin potkulautailevat. Vähän sama kuin syksyisessä sienimetsässä: ensin et näe suppilovahveroa missään, mutta kun olet nähnyt ensimmäisen, niin kohta näet kopallisen.

Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi Pariisiin. Nyt näen Helsingissä marketeissa, busseissa, kotipihalla enemmän pieniä lapsia kuin koskaan ennen. Vaihdoimme 24 vuotta palvelleen Volvomme uuteen pieneen Peugeottiin. En ollut ennen nähnyt Pösöjä missään, nyt niitäkin on kaikkialla.

Ja kun olin ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomioni pääministeri Sipilän maneeriin "mitä tulee tähän ostovoimaan ja ja maksykykyyn", ja ja kun sitten kuulin uutisissa jonkun muun sanovan " ja ja todennäköisyydet on on" , niin ajattelin, että tuossa tutkijassahan -han on pääministeriainesta.

Eikö mitä, kun olet kerran kiinnittänyt huomiota ja ja niin kuulet tuon tuosta ja ja, että että, tai tai. Meistähän monissa on ainesta pääministeriksi. Perjantaina 13. päivä lokakuuta kuulin Hämeentiellä potkulautaillessani pienen pätkän kahden täysillä eläneen nuoren keskustelusta: - Ku me ny ollaan frendejä, se.. Maneerit leviävät kuin tauti ja kohta Donald kertoo iltakävelyllä Melanialle Putinista ja Xi Jinpingistä: - Ku me ny ollaan frendejä, ne ne..

No no, Rouva tuli tipasta kotiin ja hihkaisi jo ulko-ovella: - Haistan palaneen käryä ! Olin laittanut pinjansiemenet liian kuumalle pannulle ja ne kärysivät mustina. Mitä opimme tästä. Minä ainakin opin paahtamaan pinjansiemeniä.

Kuinka vankilasta pääsee pois ?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tulla mukaan Norio-keskuksen yhdessä Suomen ultraharvinaiset ry:n kanssa järjesttämään seminaariin. Menimme ensin bussilla Sörnäisiin ja jatkoimme metrolla Kamppiin. Bussin etupenkissä istui vasta muutaman vuoden ikäinen lapsi isoisänsä vieressä. Lapsi ihmetteli ja kyseli vaariltaan:

- Mikä auto tuo on? Onko vankila tuolla? Millainen vankila on? Kuinka vankilasta pääsee pois?

Lapsen maailman tuntui täyttävän vankila ja "tyhmä poliisi".

En tiedä, mutta jos lapsen isä tai äiti oli vankilassa, niin myös lapsen mieli oli vankilassa.

Vankila on paikka, jonka voi kokea, vaikka ei tekisi rikostakaan. Toimittaja Sonja Saarikoski teki näin, vietti viikon Hämeenlinnan naisvankilassa vankina ja kirjoitti kokemuksistaan 12-sivuisen jutun Hesarin kuukausiliitteeseen. "Jo viikossa huomaa, että vankilassa on tylsää."

Ultraharvinaisten iltapäivään osallistui sairauden vankeja, heidän läheisiään ja sairaanhoidon ammattilaisia. Minäkin olin mukana kaikki 7 tuntia ja vastasin lopuksi, kun kysyttiin: - Tulisin mielelläni ja vapaaehtoisesti uudestaan. Oli hyvä seminaari.

Tässä on Hesarilla jutun paikka. Toimittaja sairastuu vuodeksi utraharvinaiseen sairauteen, vaikka sellaiseen jota Suomessa sairastaa vain kaksi muuta ihmistä. Hän ei luonnollisesti tiedä, että on vertaisia. Hänen lääkärinsä ei tiedä, mikä häntä vaivaa. Koska hänellä ei ole diagnoosia, Kela ei korvaaa lääkehoitoa, vaikka hoito auttaisikin.

Toimittaja on ihan pihalla. Ainoa asia, joka auttaisi, on verkostoitua. Suomesta löytyy ne kaksi muuta,  Euroopasta ja Yhdysvalloista ehkä satoja muita. Löytyisi kokemusta, vertaisia ja tietoa, miten sairautta hoidetaan - ei hoidettaisi väärin, niin kuin on tapahtunut. Mutta siihen se toistaiseksi jäisi

Jos kaikki seminaarissa puhutut tulevaisuuden asiat toteutuvat, moni asia muuttuu. Turhauttava ramppaaminen lääkäreissä loppuu ja yhteiskunnankin kustannukset pienenevät. Win-win. Kaikki voittavat. Eikä toimittajankaan kokemus ollut "tylsä".