lauantai 3. helmikuuta 2018

Potkulautamihen paluu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Jos Potkulautamiehen vasemman käden somet vieläkin jatkavat harhalyöntejä, niin Rouva lupasi oikolukea tekstin ja korjata lyöntivirheet. Aloitin kirjoittamisen hyvillä mielin vielä kun olin Laakson sairaalassa. Olin kuullut, että minut kotiutetaan iltapäivällä. Saan mukaani lääkärin allekirjoittaman ja leimalla vahvistetun todistuksen siitä, että olen elossa. Tarvitsin tällaisen todistuksen jotta voin lähettää sen  Englantiin eläkkeitä maksavalle viranomaiselle (The Pension Service), jotta saisin Englannissa tienaamani pienen lisän eläkkeeseeni tänäkin vuonna. Hyvä on tietää myös, että en ole alkanut  dementoitua. Tämän minulle totesi  vointiani arvioinut neuropsykologi.














Sain aivoverenvuodon Levillä, mistä minut vietiin Rovaniemelle  Lapin Keskussairaalaan,  sieltä sitten edelleen Helsinkiin Meilahden Tornisairaalaan. Minut kotiutettiin kuntoutuksen kautta Laakson sairaalasta. Kolme viikkoa ja kolme sairaalaa.

Kokemuksesta voin nyt vilpittömästi todeta, että hoito ja huolenpito jokaisessa sairaalassa oli hyvä: hoitohenkilökunta oli luonnollisesti ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä - hienoja ihmisiä. Kiitos ja jaksamista heille!

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme potilasta. Ensimmäisenä aamunani huoneessa herättiin kylmään. Pakkanen oli kiristynyt yöllä ja ilmanvaihtoventtiili puhalsi kylmää suoraan sänkyihin. Potilashuoneissa ei ole huonekohtaista ilmastointia, joten lämpötilan säätö erikseen meidän huoneessamme ei ollut mahdollista. Mieleeni pulpahti muodikas termi "etätyö" ja siitä edelleen "etäjohtaminen", joka sekin on ollut ainakin joissakin  porukoissa muotia pitkään.

Kuvitellaan vaikkapa laajalti omistettu pörssiyhtiö, jonka toimiala olisi tavaratalobusiness. Yhtiökokous valitsee johtoon  henkilöitä, joiden ei ole koskaan tarvinnut käydä kaupassa, ei edes ruokaostoksilla. Sen sijaan pörssikauppa on heille tuttua. Missä pörssikaupassa käydään ostoksilla, no netissä tietysti.

Ei ole vaikea ennustaa, että Tavaratalo muuttuu vähitellen kiinteistösijoitusbusinekseksi.

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme, Olavi, Pekka ja minä. Olavia ei käynyt yli viikon aikana kukaan katsomassa. Pekalla on perhe js ystäviä, minulla on perhe ja ystäviä. Olavi huolehti ja murehti sitä, että kotona asiat jäävät  hoitamatta. Pekka selvitti mikä on Olavin kotitalon huoltofirma. Tähän yritykseen soitettiin, mutta koska oli lauantai, yhtään asiaa ei saatu hoidettua. Firman päivystysnumerosta huoltopäivystäjä kehotti soittamaan uudelleen "toimistoaikana".

Jos asutte kerrostalossa ja joudutte sairaalaan, ettekä muista, jäikö kahvipannu, keittolevy tai uuni päälle, niin  älkää alkako murehtia sitä viikonloppuna, murehtikaa sitä toimistoaikana. Tai pitäkää huoli siitä, että saatte sairauskohtauksen vain arkipäivänä alkuviikolla.

Mihin Talonmies Tuppuraiset ja talonmiehen muijat ovat kadonneet?

Minut siirrettiin Tornisairaalasta Laaksoon kuntoutukseen. Samana päivänä Pekka pääsi kotiin. Laaksossa minut majoitettiin huoneeseen N:o 8. Olavi tuotiin pari päivää myöhemmin Laakson sairaalaan viereiseen huoneeseen. Ja enkös vaan seuraavana päivänä tavannut myös Pekan, joka oli käynyt Olavin asunnolla, tarkistanut, että kaikki on kunnossa ja toi Olaville saapuneen postin mukana myös laskut, jotka hän Olavin kanssa hoiti niin, että ainakaan sähköjä ei Olavin sairastaessa katkaista: ruoat eivät mätäne jääkaappiin ja pakastinkin toimii.

Minä pääsin Laakson sairaalasta viikon kuntoutuksen jälkeen kotiin. Kävin moikkaamassa Olavia, puristin hänen kättään js lupasin käydä tervehtimässä.  Olavin silmäkulmasta vierähti kyynel.

 Rouva, tyttäreni ja vävy-Poika hakivat minut Pösöllä. PikkuPösö kulki hyvin paksussa lumessa. Seuraavana päivänä katselimme uutisista kuinka ay-väki kokoontui mielenosoitukseen Senaatintorille.

SAK oli pyytänyt jäsenliittojaan järjestämään yhden päivän poliittisia lakkoja. Joukkoliikenne ei toiminut. Enemmän kuin mielenosoitusta  Senaatintorilla näytti kuin siellä olisi vietetty SAK:n omille ja jäsenliittojensa henkilöstölle järjestämää TYKY- päivää. SAK:n puheenjohtaja , ay-juntan pomo, piti puheen Senaatintorilla. Tuliko hän tilaisuuteen omalla vai työsuhdeautolla vai ajoiko firman autonkuljettaja hänet sinne? Ei hän ainakaan bussilla eikä ratikalla tullut - kuljettajat olivat lakossa.

Kotona naapuri tipautti postiluukusta viestin: "Jos tarvitsette mitään apua, esim. kaupassa käynnissä, niin pyytäkää koska vain. Laitan oheen numeroni: 040-xxxx xxx. Lämpimin terveisin, xxxxx xxxxx

P.S.  Hyvä blogi ja paljon oli lyöntivirheitä.  Vasemman käden kuntoutusta on syytää jatkaa uusilla blogeilla. Terveisin Rouva.









..


2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja mukava kuulla tilanteestasi...ja hyvin oli sanottu tuosta lakkoilusta....se oli markkinointitilaisuus monestakin syystä...vaaleihin on yllättävän lyhyt aika...
    Aurinkoista sunnuntaita täältä 28 asteen auringosta, kauniin sinisen taivaan alta, siis -28....

    VastaaPoista
  2. Totta kai naapuria muistetaan kun tuollaista tapahtuu ja kiitos paljon kahvihetkestä, oli erittäin mukava ja lämmin tunnelma. Koska vaan saa pyytää apua, sillä tunnethan minut, vakituinen "portsari" jne. Mutta pyrin aina olemaan kaikille kohtelias. Toivottavasti kirjasta, jonka tiputin myös postiluukusta olisi jotain iloa.T:naapurisi

    VastaaPoista